United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinä ympärilläni oleva maailma, joka olet täynnäsi sopusointua, ihanuutta ja laulua, joka, ikään kuin hymyillen heräävä lapsi, hyväillen suljet minut helmaasi ... turhaan hymyilet, turhaan sinä hyväilet ... minä en sinua ymmärrä minä kärsin!
Mua seuratkaa, tien raivaan kirjeillenne, Ja teen sen sitä kiireemmin, jott' oiti Mun veisitte sen luokse, ken ne antoi. Seitsemäs kohtaus. Toinen huone linnassa. KUNINGAS. Nyt tuntosi kai syyttömäks mun myöntää. Ja sydämmees mun ystävänä suljet. Kun omin korvin kuullut olet, että Se mies, jok' armaan isäs hengilt' otti, Mun henkeäni väijyi.
Enkö siis astu ma auringon rataa? »Et sinä astune auringon rataa, kuuta sa palvelet, kuun tietä kuljet, kuutamon välkkeitä rintaasi suljet.» Kuinkapa pääsen ma Päivölän tupiin? »Noin sinä pääset Päivölän tupiin, nouse, ja Tähtelän tanhuita juokse! Siitä käy polku Luojankin luokse.» POHJANT
Mutta täällä kaatamista uhreistaan Jalouden hän korjaa heissä piillehen, Saasta-aineksista puhdisteltuaan Sovitellen kaikki vie taas Herrallen. Ijäkkäälle. Entis-aikaa kaivatenko kuljet Vaiti, vanhus, mieles muilta suljet, Nousten ijän kylmää kukkulaa? Surret kai, kun mieleen muistuu aikas, Jolloin tunne sulle ihmeet taikas, Nuoruuttansa lämmin suoni sykki Milloin tuskaa, milloin autuutta?
»Jos sinä siellä olet, David, niin saat päästää minut sisään ennenkuin suljet oven», huusin hänelle aivan kuin vanhaan hyvään aikaan kaksikymmentä vuotta sitte. Portti avautui selkoselälleen ja ulos astuvan synkän miehen kädenpuristuksesta ymmärsin, ettei hänen ollut yhtä kauan kuin minun tarvinnut harhailla muistojensa varastossa, vaan että hän heti oli sieltä löytänyt minun kuvani.
Lien jumal'! oi kuin valkenee! Kas, sulo-piirroksessa tässä Hymyilee luonto ilmi-elämässä. Nyt uskon, mitä viisas sanelee: "Ei henki-mailm' oo katkoksissa; Sä siltä suljet sielus vaan. Laps', aamuruskon sätehissä Käy maisen rintas valantaan!" Kuink' osat sujuu liitossaan. Kaikk' elää, rippuu toisistaan!
BASTARDI. Kätesi, veljyt äidinpuolinen! Ma isältäni kunniata sain, Ja sinä isältäsi maata vain. Siunattu hetki, oli yö tai päivä, Kun sikisin ja poiss' ol' ukko-räivä! ELEONORA. O, puhdasverinen Plantagenet! Min' olen mummos, Richard; kutsu siksi. BASTARDI. Niin, melkein, mut ei oikein; vähät siitä! Vinoa joskus hyväkin on työ; Jos oven suljet, käydään ikkunoista.
Sinä et virka mitään, puristat vain heikosti kättäni, suljet silmäsi ja nojaat minuun. Ja tuo lyhyt hetki kotipihamme hiljaisuudessa, se oli elämämme onnellisin ja autuain. Se oli mielialojemme täydellisintä sulautumista ja tunteidemme hienointa pianissimosointua. Sitä kesti vain sen verran aikaa, että ehdimme sen kuulla ja käsittää.
Kuin korpitiellä vieras matkamies, Jot' etsii pimeys ja rosvojoukot, Peloissaan turvaa kylävalkeaan Ja pettymättä löytää lämpimän Ja ystävyyttä, hoivaa, suojelusta, Vaikk' on hän vieras vielä hartahammin Syliisi suljet veljen, sukulaisen.
Maailma kuulee: hulluksi luulee miehen, mi miettien valtoja viettien kaikessa katsoo vertausta vaan, jättää jo suuren, kukkivan maan, sentään ei seppeltä kulmiltaan. »Minne on ties?» monet äänet ne raikuu. »Käänny jo mies!» monet kansatkin kaikuu. »Et mene eespäin, taapäin sa kuljet, onnesi, maineesi tiet, ovet suljet, suurt' olet tehnyt, suuri sa lienet, kunnias kuulun nyt hautahan vienet!»