United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !


Jos yli honkien Kunnias nousikin, Ei edes pilvihin Leijata voi. Maan tämän äärihin Maine jos lentelee, Siivet jo raukenee Voimattomiin. Nousisko kunnia Ain' yli tähtien, Halk' avaruuksien Mainehemme! Voittaisko ihminen Yhdeksän taivahan Kunnialoistehen Voittaisko sen! Heimoa Luojan on Henk' ijankaikkinen, Täydellisyytehen Siks ikävöi.

Sun suuri isäs Pyhimys oli; kuningatar, äitis, Useimmin polvillaan kuin seisaall' oli Ja joka päivän eli kuollaksensa. Hyvästi! Nuo sun omistamas viat Pois Skotlannist' on syösseet mun. Nyt sydän, Sun loppui toivos! MALCOLM. Jalo vihas, Macduff, Tuo syyttömyyden lapsi, mustan luulon Sielustan' karkoittaa ja mieleni Sovittaa kunnias ja kuntos kanssa.

»Täss' seison haudall' luonnon suurimmalla: Maaks sorretun Karthagon eessäin nään. Tuoll' ilohuudot kaikuu taivas=alla, Ne mieltä viiltää, kun nään sorron tään. Vaan kunnias sen vaatii, Rooma, sinä Tuon tehtäväksi määräsit, ja minä Mies roomalainen olen. Huoli pois! Ei kuollut Curtius, kun maahan syöksi, Ei Mucius, kuin murhan otti työksi. Tät' enkö työtä minä kestää vois

Kerrottu on mulle, Ett' aivan usein nykyaikaan luonas Hän viettää joutohetkiään, ja sinä Hänt' alttiist' otat suosiolla vastaan. Jos niin on, niinkuin mulle, varoitukseks, On kerrottu, niin sen ma sulle sanon, Ett' itseäs et käsitä niin selvään, Kuin kunnias ja tyttäreni tulis. Mik' ompi teillä työnä? Sano totuus. OPHELIA. Usean rakkauden merkin mulle Hän suonut ompi. POLONIUS. Rakkauden! Jopa!

Maailma kuulee: hulluksi luulee miehen, mi miettien valtoja viettien kaikessa katsoo vertausta vaan, jättää jo suuren, kukkivan maan, sentään ei seppeltä kulmiltaan. »Minne on tiesmonet äänet ne raikuu. »Käänny jo miesmonet kansatkin kaikuu. »Et mene eespäin, taapäin sa kuljet, onnesi, maineesi tiet, ovet suljet, suurt' olet tehnyt, suuri sa lienet, kunnias kuulun nyt hautahan vienet

Läksinpä viimein tietä tallustelemaan ja tapasi mun muuan härkäkarjan ajaja, joka turvattoman penikan huomaansa otti ja eräälle ruokakauppias-ämmälle mun orjaksi myi, myi pojan kolmeen piirakkaan ja yhteen lihamakkaraan. Mutta tarvitseeko mun hävetä sitä? TIERA. Ei tarvitse. VIKSARI. Se on sun kunnias.

Jos uskollisna itsellesi pysyt, Tuot' ääntä kuullen, joka totta lausuu, Niin sortumatta kestät, kasvat yhä, Ja kunnias on puhdas, kirkas, pyhä. Jää rauhaan, mutta siunaa Israel! Poistuu. BILEAM. Hän läksi. Aina totuus, totuus, totuus! Jos lihaa myös en ois ja ihmisverta, Niin kaikki kaikessa vois olla totuus. He tulevat! Taas uutta ahdistusta. Tääll' elämä ja tuolla kuolema.

On Reinin rannoilta Tonavaan nimes kerran pelkoa tuonut, ja tanner Puolan ja Bööminmaan on hurmehestasi juonut, ja syvälle Balkanin metsihin sinun kunnias jäljet johtaa ja päivät Narvan ja Lützenin ne kruunusi kivinä hohtaa. Sua, Suomen Leijona, tervehdin! Taas voimasi valveutuvat, ja sadoin ja sadointuhansin rivit takanas taajentuvat.

Ne aamut, joita kaipasit, ei koita konsanaan. Ei koita koskaan aamut ne, jos kuinka kaivannet. On palkkasi vain pettymys ja tuskat tuliset. Mut olkoon niinkin. Elää se viel käsky rinnassas. Sen eestä elo juhlas on ja kuolo kunnias. Työs kerran kesken katketen sun kynäs putoaa. Sua maasta syntynyttä taas suur syleileepi maa. Ne aamut, joita kaipasit, ei koita konsanaan. Tee työsi, iske iskusi.

Mutta katselkaa te, herra ritari, ja ihmetelkää sitte vielä, että teitä kohtelen vihollisena! ROLF JUTE. Oi armas, kallis Dania! Minä surkuttelen sinua, ajatellessani, minkä ikuisen poistamattoman häpiäpilkun sotilaasi tänä yönä ovat painaneet sinun kunnias kirkkaasen kilpehen! Otto Rud! Otto Rud!