United States or Bouvet Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minäkin piennä löysin kaunokaisen Siivestä Valvaan kirvonnehen kynän, Niin hienon, pehmeän, sun kynäs laisen, Ja sadut selvät näin mä ilmestyvän. Vaan kynä kului, hukkui vahingossa, Mä hanhen sulist' etsin saman moista, Valitsin paljon, mut en kynää, jossa Ois sama tenho, löynnyt enään toista.
Usein täytyy laulajalla tyhjemmästä jutun juosta. Jutun juosta, innon palaa, sauhun nousta taivahalle. Sauhun, niin sen nousta täytyy vaikk' ei oiskaan tulta alle. Niinkuin kerran Aabelilla, niin nyt nouskoon sauhu musta, julistakoon kynäveitsen korkeata kutsumusta. Jos sun kynäs tylsyneepi, älä tuota huoli surra äkkiä se terotetaan kun on puukko millä purra.
Ne aamut, joita kaipasit, ei koita konsanaan. Ei koita koskaan aamut ne, jos kuinka kaivannet. On palkkasi vain pettymys ja tuskat tuliset. Mut olkoon niinkin. Elää se viel käsky rinnassas. Sen eestä elo juhlas on ja kuolo kunnias. Työs kerran kesken katketen sun kynäs putoaa. Sua maasta syntynyttä taas suur syleileepi maa. Ne aamut, joita kaipasit, ei koita konsanaan. Tee työsi, iske iskusi.
Ah suokaa anteeks, rakas opettaja, Kaavasta kirjoittaa ol' aie mulla, Vaan mua kohtas noituus sekoittaja, En voinut muuta, sadut tahtoi tulla. Hymyillen opettaja: kynäs kyllä On oiva. Sulle Valvas luultavasti Joutsenten ruhtinatar lentelyllä Ollessaan lahjoitti sen suopeasti.