Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Näät pikkusillan alla näin ma hänen sua sormin uhkaavan ja osoittavan; hän nimelt' on Geri del Bello, kuulin. Niin olit silloin kiintynyt sa toiseen, mi muinoin oli Altaforten herra, hänt' ettet huomannut, ja niin hän poistui.» »Oi, Mestari», ma virkoin, »kuolemansa verinen, kostamaton vielä, vaikka häpeä sama kohtas toisiakin,
Rakas Hamletini! Tuo juoma, juoma, olen myrkytetty. HAMLET. Oi, ilkityötä! Ovet sulkekaa. Petosta! Saattakaa se ilmi. LAERTES. Täss' on se. Hamlet, murhattu sa olet; Ei parhaat lääkkeet pelastaa sua voi; Ei puolta tiimaa elonaikaa sulla. Kädessäs ilkiase myrkytetty On ehjäkärkisenä. Konnantyöni Mua kohtas itseäni; tässä makaan, Enk' ikään nouse. Myrkkyä sai äitis. En jaksa enempää. Syy kuninkaan.
Eronnut kehästään ei hohtokivi, vaan välkkyvätä laitaa kiiti, näyttäin tulelta, jota alabaster peittää. Niin näytti hellältä Ankiseen varjo, kun kohtas poikansa Elysiumissa; jos suurint' uskoa voi laulajaamme. »O sanguis meus, o superinfusa gratia Dei! Sicut tibi, cui bis unquam coeli janua reclusa.»
Pois kiiruhdan! Jo tahdon Napoliin! PRINSESSA. Sen uskaltaisitko? Ei peruutettu maanpako-tuomio viel' ole, mikä sua kerran kohtas isäs rinnalla. TASSO. On varoitukses oikea, sit' olen jo miettinyt. Ma valepuvun otan, ma kuljen sinne, halpa paimennuttu tai pyhiinvaeltajan vaippa yllä. Mä hiivin läpi kaupungin, miss' yksi tuhanten vilinään voi hyvin piillä.
Ah suokaa anteeks, rakas opettaja, Kaavasta kirjoittaa ol' aie mulla, Vaan mua kohtas noituus sekoittaja, En voinut muuta, sadut tahtoi tulla. Hymyillen opettaja: kynäs kyllä On oiva. Sulle Valvas luultavasti Joutsenten ruhtinatar lentelyllä Ollessaan lahjoitti sen suopeasti.
Näät pikkusillan alla näin ma hänen sua sormin uhkaavan ja osoittavan; hän nimelt' on Geri del Bello, kuulin. Niin olit silloin kiintynyt sa toiseen, mi muinoin oli Altaforten herra, hänt' ettet huomannut, ja niin hän poistui.» »Oi, Mestari», ma virkoin, »kuolemansa verinen, kostamaton vielä, vaikka häpeä sama kohtas toisiakin,
Ja milloin kohtas kärsimysten paino, Et valittanut, suuruutemme pylväs. Ain' uskollinen, sodassakin tyyni, Asemas ansaitsit kuin vahva muuri. Iloita voin, ett' on myös minun syyni, Ett' täällä kansaa johtaa aate suuri." Noin lausui suuri muiston sankar'haamu Ja salon rinta liekehti kuin tuli, Valaisi juhlaa Suomen uusi aamu Ja Lytsin urho Suomen omaks suli.
Ryöstösaalist' usein rauhassa Kun par'aikaa nautitaan, Mehu mieless' on ja huulilla, Rangaistust' ei aavistetakaan, Silloin saapuu nuolet kostajan, Päättää päivät, matkat maailman, Tilin vaatii ankaran. Niinpä osmon, korven herran, Kohtas kosto kerran, Saalistaan kun aamusella Räihävuoren kupehella Ahmi parhaillaan. Silloin saapui parvi nuorten, Sulki tiet ja polut vuorten Jahtiverkoillaan.
He kaikki huus: »Filip Argentin kimppuun!» Firenzeläinen vihan henki tuopa nyt omin hampain itsehensä kääntyi. Jätimme hänet, enempää en kerro. Mut korvaani nyt hätähuuto kohtas, ett' eespäin käänsin katseen vaanivaisen. Mun hyvä Mestarini lausui: »Poika, nyt lähestymme Diten kaupunkia, sen kansaa lukuisaa, syyn painamata.»
LARTIUS. Ett' usein, miekka vasten miekkaa, teidät Hän kohtas; ettei mitään hän niin vihaa Kun teitä; että omansa hän kaikki Pois panttais, korvausta toivomatta, Kun vaan sais teidän voittajanne olla. CORIOLANUS. Hän Antiumiss' asuu? LARTIUS. Antiumissa. CORIOLANUS. Oi, kunpa sinne rientää sais, ja vihan Vihalla kostaa! Tervetulleet kotiin! Heit' ylenkatson; Enemmän vallastaan he pöyhkeilevät.
Päivän Sana
Muut Etsivät