United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta Jooseppi eilen heti, kun Eeva ja sinä tervehditte toisianne, kuiskasi minun korvaani, että teitä ensi sunnuntaina kuulutetaan. Ja Jooseppi on miesten mies, sellainen ettei tapaa kuin yhden tuhannesta. Nämä ovat sinun omat sanasi hänestä. Samoin kuin se on minunkin uskoni. VARJAKKA. Se ei suinkaan estä Eevaa rakastumasta Jooseppiin, vaan päinvastoin. Eikö niin? JUNKKA. Niinpä vain.
Juuri kun tuomari aikoi avata suutansa julistaakseen tuomiota, johtui mieleeni, niinkuin joku olisi korvaani kuiskannut, mainita semmoinen vierasmies, jolle kantajamme oli aikoja sitte puhunut sopineensa meidän kanssamme omavaltaisuutemme jo silloin, kun hän joulumatkaltaan palasi.
KULLERVO. Ellös lausuilko näin koreasti, muoriseni; sinne en nyt korvaani kallistaa mieli. Mitä sanoo Kelmä? KELM
Minun vanhaan korvaani kuuluu ikäänkuin huokaus siitä että niin monet iloiset toiveet painavat päätään alas maata kohti; ja minä voin löytää lohdutusta ainoastaan siinä lujassa, pitkän elämän kautta saavutetussa uskossani, ett'ei mitään tapahdu ilman korkeamman viisauden johtoa.
Siis äänestätte Eerikki Anderssonia, sehän on päätetty? Niin kyllähän minä olen ajatellut äänestää Eerikki Anderssonia, mutta ei herran eikä kenenkään muun tarvitse sitä korvaani soittaa, vastasi rehellinen Joonas, jonka hidas suomalainen veri nyt vihdoinkin rupesi kiehumaan. Mitä herra tarkoittaa noilla viheliäisillä setelilipuilla? Aikooko herra ostaa minun ääneni?
Osoittaen petäjää, jossa kaarne istui, kysyi hän sitten, miltä tämän korvissa tuon mustan linnun alituinen huuto kuului. Palvelija vastasi: "Omaa nimeänsähän se huutaa: Kaarne! Kaarne! "Eipäs!" vastasi pormestari suuttuneena. "Ellet olisi kuuro aasi, niin kuulisit sen huutavan: paarit, paarit! Niin, paarit, paarit, on tuo lintu jo kaksi tuntia huutanut minun korvaani.
Se oli auki, ja ilma oli niin tyven, että kukkien ympäri pyörivien mehiläisten surina selvästi koski korvaani. Mutta niitä oli ainoastaan muutamia, ja heillä oli luultavasti joku pieni sunnuntaitoimi omin päinsä ja omassa vapaudessaan.
Juuri kun siinä makasimme, kuiskasi toverini korvaani: näetkö mitään? Minä käännyin, ja siinä, tuskin parikymmentä askelta meistä, seisoi valkoinen olento, ikäänkuin se olisi maasta noussut. Kuu, joka samassa tuli esiin pilvistä, valaisi selvästi tuon eriskummallisen olennon. Hitaasti se hiipi eteenpäin ja hapuili ilmaa ulospäin levitetyillä käsillään.
SELMA. Koetukseen! Mitä sillä tarkoitat? IINA. Kuinka kokematon sinä vielä olet. Ei miesten rakkaudesta milloinkaan saa ihan varma olla. SELMA. Niinkö arvelet. Ei Iinaseni. Minä olen kyllä jo tuota asiata ajatellut. Tosin ei Rahikka alinomaa toitota korvaani rakkauttaan, hän on tyyni ja rauhallinen, mutta kun hän puhuu, tulee se hänen sydämmensä pohjasta.
Hän ei ollut voinut päästä minkäänlaiseen yhteyteen sukulaistensa kanssa, vaan täytyi maata täällä elävänä haudattuna. Hän pyysi minua kyynelsilmin kirjoittamaan hänen kotiinsa, jonka minä teinkin. Ilahuttavaa oli nähdä millä hellyydellä nuori lääkäri kohteli häntä. Korvaani kuiskasi tämä, että pian oli tuleva loppu lättiläisparan kärsimyksistä.