Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
"Sillä, että olet hyvä Maryä kohtaan etkä kiusaa häntä, karttamalla häntä," kuiskasi hän korvaani. Sen sanottuaan hän meni, jalo ystäväni. Minä jäin huoneeseni, pesin kasvoni ja menin Maryn luokse; mutta toisenlaisilla tunteilla kuin ennen. Tultuani vierashuoneesen, näin hänen istuvan sohvalla yksinään. Hän näytti nukahtaneen, kosk'ei huomannut tuloani.
Lupaahan, että suostut Raskaliin, lupaat kai?" Hän vastasi väsyneen raukealla äänellä: "Ei minulla ole omaa tahtoa eikä omaa toivoa tämän maan päällä enää. Tapahtukoon isäni tahto." Paikalla tuli Raskalkin sinne, röyhkeänä, vakavana. Miina meni taidottomaksi. Nyt se inhoittava harmaja mies katsoi vihasesti minuun ja kuiskasi korvaani: "Ja te tuota siedätte!
En tiedä, kuinka kauan makasin tainnoksissa, mutta minusta tuntui tointuessani samalta kuin muinoin herätessäni Ilsen sylissä. Minä tunsin, että minua lempeästi syleiltiin ja korvaani hiipi silloin tällöin heikko kuiskaus, jota en ymmärtänyt, vaan joka kuitenkin kuului samalta kuin Ilsen salaiset lempinimet, joita minun ei oikeastaan olisi pitänyt saada kuulla.
Ja sitten tuli ilmi ettei hän ollutkaan vangittu sinun syystäsi, sanoi täti. Enhän minä sitä tiennyt. Ajattelin vaan että minä olin antanut ilmi. Kävelen, kävelen kahden seinän väliä, enkä voi olla ajattelematta: ilmiantaja! Panen maata, peitän kasvoni ja kuulen joku kuiskuttaa minun korvaani: olet ilmiantanut Mitinin, Mitinin olet ilmiantanut.
Laiva voi näet laskea sinut maihin kaupungin laiturille ja siitä ei Rankeillorin talo ole kuin kivenheiton päässä.» Siinä hän äkkiä kumartui ja kuiskasi korvaani. »Pidä sitä vanhaa kettua silmällä; hänellä on pahat aikomukset.
He kaikki huus: »Filip Argentin kimppuun!» Firenzeläinen vihan henki tuopa nyt omin hampain itsehensä kääntyi. Jätimme hänet, enempää en kerro. Mut korvaani nyt hätähuuto kohtas, ett' eespäin käänsin katseen vaanivaisen. Mun hyvä Mestarini lausui: »Poika, nyt lähestymme Diten kaupunkia, sen kansaa lukuisaa, syyn painamata.»
Tuossa seisoi hän, nyykäytti minulle päätään erittäin viekkaan näköisenä ja huusi kumartuen korvaani: "Ha ha, prinsessani! Herrat puhuvat..." "Vaiti, Heintz!" ärjäsin minä ensi kerran elämässäni poljin vihastuneena jalkaani maahan. Hän katseli minua tuokion aikaa ikäänkuin säikähtyneenä ja kääntyi sitten arasti toisanne päin.
Ja tuntuupa kuin korvaani hän kuiskais: »Miks' viipyy Elmani?» Mä tulen, tulen, Ja siellä rauhanmaassa kohtaumme, Jost' äsken unta näin.
Ylhäällä tuolla on Ranskan taivas Ja Ranskan luonto on ympärilläni, Ja vienoa kieltähän viehkein impi Mun korvaani kuiskivi vierelläin. On tummenpi taivas kuin Suomessa konsaan Ja lämpöisempi on luontokin tää Ja lehmusten oksilla rastahat laulaa Ja leivoset lennossa helkyttää.
"Nyt tiedän miksi tänään puolipäivästä saakka vasenta korvaani niin hirmuisesti kuumatti". Liisa ei vastannut sanaakaan, mutta sydämensä oli tuskaa täynnä miehen halveksivan tervehtämisen vuoksi, ja sen verran kuin hän Anttia tunsi, ei ollut hyvää odotettavana. Molemmat astuivat tupaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät