United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tää toinen, vierelläin mi hietaa polkee, on Tegghiaio Aldobrandi, ääntä min vielä tulis kansain kunnioittaa. Ja minä, joll' on sama vaiva, olin Iacopo Rusticucci: vahingoittaa mua varmaan enin nurja puolisoni.» Tulelta turvassa jos ollut oisin, ma heidän luokseen alas oisin syössyt, ja luulen, oisi sallinut sen Opas.
Minä näin sinun istuvan vierelläin, Sulosuukkosi tunsin mä myös Ja mun hellät ja lempeät syleilyt Suli suojaten ympäri vyös: Ja silmäsi säihkyvän eessäni näin, Kuten muistin ne vanhastaan Ja hurmaunein sinut katsein join Ja unhotin taivaan ja maan. Ja ne viileät iltamat muistin mä taas, Miten ennen me istuttiin, Kun järvyen laineilla karkeli kuu Ja me lapsina haaveiltiin.
Ylhäällä tuolla on Ranskan taivas Ja Ranskan luonto on ympärilläni, Ja vienoa kieltähän viehkein impi Mun korvaani kuiskivi vierelläin. On tummenpi taivas kuin Suomessa konsaan Ja lämpöisempi on luontokin tää Ja lehmusten oksilla rastahat laulaa Ja leivoset lennossa helkyttää.
Vain Lohduttaja vierelläin mun seisoi; kolmatta hetkeään jo paistoi Päivä ja meri siinsi eessä silmieni. »Ei pelkäämistä!» lausui Mestarini. »Pois epäily! On asiamme hyvin; syy kasvaa voimas on, ei surkastua. Ovelle tullut olet Kiirastulen; kas, tuoss' on seinä sitä kaartavainen, ja mist' on halki se, on siinä kynnys.
Ah, vähemmän omistan minä nyt kuin aikana, jolloin kilvan mun rinnallain kenttiä karkaelit taikka kun vierelläin sinä kuutamon välkkeessä vuotit lapsuuden lemmittyäin, nuoruuden morsiantain tai ens kertoja kun runontyössä sa kanssani valvoit, valvoit, uskollinen, ääressä lamppuni mun, kunnes ikkunan kautta jo katsoi nouseva aamu, tähtiä sammuttaen taivaalla talvisen yön.
Mut suhteissa vain suurten miesten. innokkaasti. Voi kaikki vaaraan saattaa suuta piesten. Ymmärrät, että menestystäin haittaa, jos luulee esimies, ett' työssä on vierelläin runohepo, joka laittaa hirnahtain silloin tällöin laulelon. Sa tiedät, että runoratsun kuosia »virastot» eivät taida oikein suosia.
Ja nainen nuori, vierelläin mi makaa, myös viime matkallani vierelläin on seisova kuin Pallaan patsas vakaa Manankin mahteja näin viehättäin, sen muotonsa tuo marmor-tyyni takaa ja poven päiväkummut kukkapäin; ma niitä suutelen ja hiljaa kuulen, hän kuinka herää humistessa huulen: »Ei muu kuin kuolo erottaa voi meitä, meill' yks on tuska lemmen, yksi tie, me käymme yhdess' yön ja päivän teitä mik' eessä elon armolahja lie, se suokoon kukkia tai kyyneleitä, meit' autuaita sama arpa vie ain autuudesta autuuteen, kuin kantaa hääpurtta yö päin punapilven rantaa.
Sorsat kaislikossa souti, kalaparvet karkeloi, tuomilehdon lentosuukot vastarannan tuuli toi. Ilakoiten impi kulki rantamata virran veen, somer soitti, hiekka helkki alla Annin askeleen. Suven vienot vihkilaulut kaikui munkin mielessäin, kun ma virran äärtä kuljin armas impi vierelläin. Soita somer, helkä hiekka, laula laine huoleton, ilakoitse impi nuori! lyhyt Suomen suvi on. KUUSI JA L
Vain Lohduttaja vierelläin mun seisoi; kolmatta hetkeään jo paistoi Päivä ja meri siinsi eessä silmieni. »Ei pelkäämistä!» lausui Mestarini. »Pois epäily! On asiamme hyvin; syy kasvaa voimas on, ei surkastua. Ovelle tullut olet Kiirastulen; kas, tuoss' on seinä sitä kaartavainen, ja mist' on halki se, on siinä kynnys.
Tää toinen, vierelläin mi hietaa polkee, on Tegghiaio Aldobrandi, ääntä min vielä tulis kansain kunnioittaa. Ja minä, joll' on sama vaiva, olin Iacopo Rusticucci: vahingoittaa mua varmaan enin nurja puolisoni.» Tulelta turvassa jos ollut oisin, ma heidän luokseen alas oisin syössyt, ja luulen, oisi sallinut sen Opas.