United States or Denmark ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin nousivat vähitellen muutkin ja sanaakaan sanomatta läksivät yksitellen ulos, kunnes huone jäi aivan tyhjäksi. Arpa on heitetty, arpa on heitetty, hoki Kerttu itsekseen. Miksikä hän sitä oikeastaan hoki? Arpa on heitetty, arpa on heitetty. Ja mitä se edes merkitsikään?
Terve Caesar, taiston teräskellot kutsuu kuolon purppuraiseen juhlaan meitä, terve Caesar, terve valtias, nyt arpa lankee, terve, joukkosi on tuonen tuttu, terve, tuhannesti terve, suuri Caesar! Terve Caesar!
Ei ollut malttia eikä aikaa pitkältä tuumia sopimuksemme kohtuullisuutta, sillä nälän kouristukset ja sen tuottama raakuus tuskin tapaavat vertaisiansa. Arpa heitettiin. Se tuli minun osakseni. Veri tuntui seisahtuvan suonissani. Minä olin ehdotuksen ilmilausujana tarttunut omaan paulaani. Ei siis muuta kuin rohkeutta muutama silmänräpäys, ja kaikki olisi lopussa.
Mutta sehän voi vielä nousta siitä. Senhän täytyi nousta siitä. Olihan arpa nyt heitetty. Mikään palajaminen entisiin elämänsuhteisiin ei missään tapauksessa ollut enää mahdollinen. Sehän on totta, muisti Johannes äkkiä. Minunhan täytyi kirjoittaa eräs kirje! Mutta hänen oli tullut kylmä siinä vain paitasillaan vuoteensa laidalla istuessaan. Hän nousi ja sulki jälleen ikkunan.
Mahdotonta! KILIAN. Totuus, katkera totuus! Ja meillä on jälel se huonoin arpa. SELMA. Ah! KILIAN. Ja se kuuluu: vieraukam. SELMA. Oi kylmä sana: vieraukam! Mutta Kilianista kohden mustaa Fokasta ei kulje mun tieni.
Noin ne lauloivat jumalat, juorottivat jouhiparrat rannalla Aluen järven, Tuurin uudessa tuvassa: "Autuas elämän arpa, kun on onni ottamassa, taito kättä käyttämässä. Ei elot eläen puutu, taarit tarjoten vähene."
Hällepä vastasi näin Thetis uhkuvin kyynelin jälleen: "Voi mua, lapseni, miks sinut kannoinkaan, emo koito! Josp' olo laivojen luon' edes itkuton, herjaton sull' ois, kosk' elon arpa on vain lyhyt sull', ei suur' ikä suotu! Varhain vaipuva, onneton myös olet nyt yli muitten. Koitoon kohtalohon siks synnyit taattosi linnaan. Vaan sanas saattaen itse ma käyn lumiharja-Olympoon Zeun, salamoitsijan, luo, kukaties hän pyyntöni kuulee. Siis liki laivoja jää, vihamieltä akhaijeja kohtaan kantaen leppymätönt', ole kaukana kamppaelusta.
Kultainen koru on vapaus, jolla voi leikkiä yksin ankarat, suuret ja käskevät henget. Ei vapautta teille! Ei helmiä heitetä sikojen eteen, ei timantteja kylvetä tielle, min pintaa polkevi räyhäävä, roskainen rahvas! Ei vapautta teille, on onnenne totella ja käskystä ankarien verihin otella, kun lankeaa elämän ja kuoleman arpa. Ei vapautta teille! Vain suuria henkiä varten on vapaus.
Ksanthos alt' ikehensä jo vastasi, kiitäväjalka, painaen maahan pään, niin ett' ihan maata jo viisti hulmahtain ieshihnoistaan ulos uhkea harja; suin puhuvaksipa sen näet Here sai helo-olka: "Vauriotonna me taas sinut tuomme nyt, tuima Akhilleus; vaan liki tullut on sun tuhopäiväsi; meit' älä syytä, syynäpä on jumal' ylhä ja ankara kohtalon arpa.
Hm rikkautta ja kaunis puoliso Elsa onkin kauniin tyttö koko maailmassa " Likeisillä portailla soitettiin nyt kelloa. Sisältä kuului posetiivin ääni, väkeä tulvasi sinne ja Antti meni myös. Se oli panorama. Ympäri huonetta oli asetettu kauniita ja kallisarvoisia voittokaluja, jotka muka arvan kautta olivat saatavina. Arpa maksoi markan ja Antti koetti onneaan.