Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
»Meidän kaikkien arpa on heitetty, herra Duncan», vastasi Allan surullisen näköisenä, tuoden esiin omat synkät tunteensa. »Luonnon rautakäsi on painanut tulisen merkkinsä otsaamme aikoja ennen, kuin meissä oli kykyä itse puolestamme jotakin haluamaan tai sormeamme liikuttamaan.
Saaren impyet sanovat, niemen neiet vastoavat: "Ei ole saarella tiloa, maata saaren manterella yhtä selkäsi sijoa, maata karpion aloa sinun kaski kaataksesi, hyvä huuhta raataksesi: saaren maat saroin jaettu, pellot pirstoin mittaeltu, aholoista arpa lyöty, nurmista keräjät käyty."
Varmaan oli joku vieraista niin sanonut, mutta ei hän voinut muuta kuin koko ajan vaan sanoa itsekseen: arpa on heitetty, arpa on heitetty... Hän meni kyökkiin, mutta ei sielläkään voinut mitään järkevää sanoa. Hänen päänsä alkoi mennä ihan sekasin. Kustaava tuli taas ylös yöpuvussaan, kuulumattomasti rappusilla sipsuttaen.
Niinp' on neiti luotunaki, Tytär tuuviteltunaki: Taattolasta mieholahan, Mieholasta tuonelahan. Arvan asettaja. Neito arpoa asetti, Laaitteli lastusia: "Sano totta luojan merkki, Juttele Jumalan arpa!
Miihkalin silmät loistivat ilosta ja hän ojensi hänelle nopeasti kätensä, niinkuin hän olisi ollut reipas aseveli. »Kiitos niistä sanoista, Elina!» puhui hän. »Ei sinun tarvitse nähdä minun panevan kapineitani kokoon täällä eikä seurata minua tuonne pois.» Arpa heitetty.
Arpa ankara langennut, ikuinen Rooma vavisten herraansa suurinta vuottaa, min kultaiset kotkat seudusta seutuhun myrskyten lentää, arpa ankara langennut, pauhaten kuohuu voittojen voimakas, vyöryvä koski maan kukkivan yli, mi iskutta miekan valtahan sankarin saapuvan taipuu.
Mutta kauvan ei tarvittu odottaa; tuskin olivat puolet miehistä vaeltaneet tämän uudenaikaisen arpa-astian ohitse, ennenkuin nuo kaksi kamalata pähkinätä jo oli noussut. Niistä kahdesta, jotka arpa oli määrännyt, oli toinen muulinajaja ja toinen häränpaimen, kumpikin niin rohkeita kuin kukaan muu tässä seikkailijalaumassa.
Noin moni virkkoi, vaan kypärissä Gerenian Nestor arpoja puisti, ja nousi se arpa, jot' itse he toivoi, Aiaan arpa; sen airut vei uropiiriä pitkin, kiertäen oikeahan, valiointen nähdä akhaijein; vaan ei tuntenut ainoakaan eik' ottanut vastaan.
Minä en kykene siihen toimeen," lisäsi hän; "mutta jos jollakulla on halua ja taipumusta siihen ryhtyä, ilmoittakoon itsensä!" Ei kukaan näkynyt olevan halukas, vaikka asian tarpeellisuudesta olimme kaikki yksimieliset. Kukin luuli vaan siihen olevansa kykenemätön. Arpa tuli taas kysymykseen, ja se määräsi vastoin tahtoani minut "saarnamieheksi." Wilson tuli minun apulaisekseni.
Ja hän lisäsi lyhyesti: »Arpa on puhunut.« Jonkun matkan päässä leiripaikasta olivat nuo kaksi arvan määräämää miestä ahkerasti matkavalmistuksiensa toimissa. Kumppaliensa ympäröiminä jättivät he rohkean rauhallisina jäähyväiset heille ja odottivat lähdön hetkeä ihmeteltävällä välinpitämättömyydellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät