Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Viides Meriones oli kerkeämään ajokilpaan. Vaunuilleen kukin nousi ja viskasi arvan; Akhilleus arpoja puisti, ja Antilokhos sai, Nestorin poika, paikan parhaan; Eumelos tuli toisena, kolmas poika ol' Atreun taas Menelaos, mies asekuulu, sitten Meriones, sekä viimeiseen sivupaikkaan Tydeun poika, mut hänp' oli parhain mies koko parven.
Noin moni virkkoi, vaan kypärissä Gerenian Nestor arpoja puisti, ja nousi se arpa, jot' itse he toivoi, Aiaan arpa; sen airut vei uropiiriä pitkin, kiertäen oikeahan, valiointen nähdä akhaijein; vaan ei tuntenut ainoakaan eik' ottanut vastaan.
Antero ylinen ylkä, Ylimmäisen miehen poika, Kävi noi'illa Virossa, Nartsi Narvan tietäjillä: Sanoi noita kuolevaksi, Arpoja paranevaksi. Tuli tuolta takaisin, Matkasi omille maille. Kirkko vastahan tulevi, Kilkahteli kirkon kellot, Antero kysyttelevi, Mitä kellot kilkkaeli.
Arpoja pudistettiin rautaisessa kypärässä; neljätoista kättä ojentautui ottamaan kukin lippuaan ja se onnellinen, jota arpa suosi, oli Bertel. Pidä silmäsi auki, poika! huusi pikku Larsson. Saat, saakeli soikoon, pitää mielessäsi, että linna on täynnä jesuiittoja.
Hän huomasi pitäneensä kylliksi esitelmää kansanopistosta, varsinkin kun hänen kuulijakuntansa näytti katsovan tätä enemmän sivuasiaksi. Minun on mentävä vielä edeltäpäin tuumimaan toisten arpojenmyyjäin kanssa, sanoi Iida, kun he olivat tulleet lähelle kansakoulua. Te luultavasti ette halua tulla ennen alkua. Tulkaa sitten ostamaan minulta arpoja. Hyvästi siksi.
Isäntä on kantanut sinne ruissäkin selässään, emäntä tuonut vihon pellavia, oppilaat ovat talven kuluessa valmistaneet kukin voittonsa, muuan seppä takonut kirveen, eräs vanha mies kutonut verkon, ja valkealle lakanapohjalle on ripustettu kaikenlaista ostokalua. Väki huljuu huoneista pihalle ja pihalta huoneisiin. Myydään arpoja. Ne menevät kuin kuumille kiville.
Mutta aina on hän kuitenkin antanut voittoja ja ostanut arpoja sellaisiin hyväätekeviin tarkoituksiin kuin ovat esimerkiksi »joulubasaarit», »häveliäät köyhät», »naisten työtoimistot» y.m.s. Ne ovat kaikki virallisesti leimattuja, ja ne ovat ylempäin, hienosti sivistyneiden kansanluokkain suosiossa, joiden suosiossa tahtoo pysyä Mauritz Ahlfeltkin.
Harhailemme yhdessä pitkin kenttää, ostamme arpoja toistemme onnella, samoin kuin olemme laskeneet verkkoja. Tunnemme ikäänkuin ilmassa, että olemme päivän sankareja ja että kaikki ovat uteliaita tietämään, ketä me olemme. Minusta näyttää ja minä olen siitä mielissäni että ihmiset luulevat meitä kihlatuiksi. Istumme kiikkulaudalla. Annalla on pussi makeisia, jotka olen hänelle ostanut.
Ilpo kysyi arpaa, kotikannusta saunassaan tiedusteli, mutta ei arpa mitänä tiennyt; palanut oli iso kannus, joka koko heimon asioissa neuvoja antoi, ja vapisi arpojan käsi. Poissa oli oikea arpoja. Ja mitäpä arvastakaan, valetta oli Panullekin ladellut... Lähetettiin Jorman majalle miehiä neuvoa kysymään.
Kohta tulivat neitoset arpalippuja myymään, minkä kestäessä laulajat ja soittajat pitivät huvia yllä. Avatuita, tyhjiä lippuja viereksi kenttä kirjavanaan. Aliinalle oli Augusti ostanut kourallisen arpoja, joista löytyi pari voittoakin. Mitähän nämä sisältävät, arveli Aliina uteliaana ja meni kysymään Iidalta, tietäisikö tämä. Eihän Iida muistanut, ennenkuin kävi luettelosta katsomassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät