Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Jo ensi keväimenä oli iloa ja toimea yhteisen laitumen entisessä autiossa. Sillä kussa ennen kulki yksinäisiä lehmiä, jyrsien ja pureskellen siellä ja täällä kasvavia huonoja ja karvaita ruohoja, oli nyt oikia kryytimaa. Siellä nyt nähtiin papuja, humaloita ja hamppuja, herneitä ja pellavia, kaalia ja potaattia, kaikellaisia ruohoja ja jyviä, mitä siellä mitä täällä kasvavan.
Vasta kun karttaaminen oli lopussa ja hän ryhtyi pellavia harjaamaan sanoi hän: »Mitäpä tuossa rupeat sinäkään ijäksesi suremaan tuommoista miestä, joka hylkää joukkonsa ja menee järveen kuolemaan... Ottaisit tähän toisen, joka pysyisi paikoillaan.» Kauvan mietti Anna Liisa sitä. Viimein myönteli hän jo: »Ka eihän se ole nais-eläjällä tämmöisellä konnulla yksinään eläminen helppoa.
»Vai se... Sitähän minä jo arvelin että se se on ja jotta itseviikoilleen se on mennyt», myönsi Miina. Nyt käänteli Anna Liisa leipiä uunissa ja muisti pellavariihensä ja päivitteli: »Mistä häntä saisi tulitikkuja, jotta loukuttaisi huomenna niitä pellavia, kun on jo ahos kuiva!» Miina tiesi neuvon.
Talvisin tavataan usein ainoastaan muutamia miehiä kylässä. He ovat tänä vuoden aikana helposta maksusta kulettamassa tavaroita maan kaikkiin satamiin ja kauppapaikkoihin. Toiset kutovat verkkoja ja valmistavat pellavia ja liinoja verkon aineiksi, nahkoja siloiksi, sorvaavat lusikoita ja kauhoja y.m.
Hän oli ollut Tuomelassa pellavia lihtaamassa, ja se oli hänen heikolle ruumiillensa raskasta työtä. Väsyneenä hän vaipui vuoteellensa ja nukahti.
»Vai jo se pellavia!... Tuliko monta roivasta?» jatkoi emäntä, ja Antti vastasi: »Eiköhän niitä liene tullut siinä kahta roivasta enemmän kuin viime vuonna.» »
Yhdessä kulmassa oli seinäkello kaappineen ruusulliseksi maalattu ja joka kellon lyömä aukeni luukku, josta kurkisti käki kukkumalla kertoen kellon lyömät. Muutama puutuoli, ruoka- ja avain-kaappi ja puolen tusinaa rukkia oli vielä huoneessa nähtävänä, eikä muuta mitään. Kehräten pellavia kahden tyttären ja kolmen piian seurassa, istui emäntä itse esinnä.
Tehtaanisännän salonkia koristivat useat sellaiset taulut ja keskipaikoilla sohvaa yläpuolella, ämmä joukon ympäröimänä, jotka poovailivat, kehräsivät, loukuttivat pellavia, joivat kahvia, oli suuri valokuva Kaarlo XIII:sta. Tehtaanisäntä oli yksi niitä harvoja, joilla oli tämä kuva.
Kummia kuuluu, maailma on villissä; ihmiset puhuvat tyttörassusta vähän niin ja näin, valitteli Tanomäen Priita vastaukseksi Eriikan puheesen. Voi nyt, voi nyt, vai niin, no kun yhdeksän sutia, kuului kymmenkunnilta naispuolisilta huulilta. Luhassa loukutti pellavia Pynnölän miespuolinen talkooväki. Siellä ärähti vähäsen isäntä, ja heti akkojen arvostelu taukosi, ja Mari jäi rauhaan.
»Entä jos tuntematta sivuuttaisinkin Päivättären», arveli hän, ja päätti lähestyä erästä impeä, joka istui loistavan kaaren partaalla ja harjasi pellavia. »Voitko, ihana impi, minulle neuvoa, niissä Päivän ruhtinatar asustaa?» kysyi hän neidolta.
Päivän Sana
Muut Etsivät