Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Jo ensi keväimenä oli iloa ja toimea yhteisen laitumen entisessä autiossa. Sillä kussa ennen kulki yksinäisiä lehmiä, jyrsien ja pureskellen siellä ja täällä kasvavia huonoja ja karvaita ruohoja, oli nyt oikia kryytimaa. Siellä nyt nähtiin papuja, humaloita ja hamppuja, herneitä ja pellavia, kaalia ja potaattia, kaikellaisia ruohoja ja jyviä, mitä siellä mitä täällä kasvavan.
Suomen tytön poskipäihin veri vaatii kukkaset, hall' ei pysty harmaa näihin, näit' ei pane pakkaset; luonnossa on lempeyttä, sydämessä siveyttä. Ruhtinaalle. Eläköön armias, rakkahin Ruhtinas Suomenkin maan! Täälläkin toimea, tapoja, taitoa, parempaa oloa kartuttamaan! Pahojen pelvoksi, oikeuden ohjaksi eläköön hän. Korvenkin kodassa kullekin omansa, orvolle osansa säilyttämään!
Kyll'p' yhdess' ihmislapsessa Voi löytyä molemmatkin, Vaan ett' ne kaks on toimea. Sen myöntänee toroisatkin. Ol kerran kokki, kelpo mies, Jok' veitseään ei säästä; Häll' johtui mieleen, mistä ties, Myös pyssymieheks päästä. Siis aseiss' metsään vihreään, Miss' otuksia hyppi. Siell' heti kissan kaasi hän, Jok linnunpoikii nyppi.
Ja tänäänkö ovat siis häämme? Alhaalta kuuluu yliskamariin hiljaista, alituista haastelun hyminää, ovien käyntiä ja pehmoisten askelien töminää. Mutta ei toimea Antero pukemaan kauhtanata ylleen, ei saa sidotuksi kaulusta kaulaansa. Hän seisoo vain ikkunassa ja katselee jäälle, josta häävieraita reki toisensa perästä ajaa ylös törmästä pihaan.
Oi, rakkaat sisaret, teidän täytyy ilman sisaruston pukuakin ja diakonissan toimea, kaikkien tulla diakonissoiksi, s.o. kärsiväisten palvelijoiksi. Jumala on teidät varustanut siihen tarkoitukseen niin, että te siinä suhteessa olette miehiä paljon etevämmät. Sillä tavoin kuin nainen armahtaa lastansa, ei kukaan mies voi armahtaa.
Tämä kuuluisa runoilia ruotsin kielellä, joka oli syntynyt Oulussa 9/2 1772, tuli kirjallisuuden professoriksi Turkuun 1798, vaan 1811 siirtyi Ruotsiin, missä Hernösandin piispana kuoli 14/8 1847, on suomeksikin runoillut yhden runoelman . Eläköön kuningas, Vilpitön ruhtinas Suomenkin maan: Sielläkin siivoa, Toimea, taitoa, Parempaa oloa Kartuttamaan.
Aina oli naurua ja iloa hänen ympärillään! Ilma alkoi selvetä, hopeanhohtava pumpulin kaltainen sumu levisi taivaalle ja pilvien raoista pilkoitti sinitaivas. Näytti tulevan kylmä ja tuuli puhalsi idästä. Tämä äkillinen muutos synnytti uutta eloa, uutta toimea! Saarilla, laivoilla ja kaikkialla maalla vilisi kansaa.
Suomen kansan lempi, kiitos ja kunnioitus on niiden miesten palkinto, jotka tämän seuran perustivat, ja jotka sen toimea ovat auttaneet. Tämän suhteen ei tarvitse Elias Lönnrotin nimeä erityisesti mainita. Jos Porthan ojensi historiamme tutkinnon oikialle tielle ja valaisi muinaisuuttamme, niin Lönnrot on se, joka täydellisesti on ilmisaattanut ja pelastanut tämän muinaisuuden.
Päivän Sana
Muut Etsivät