United States or Costa Rica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suutelin hiljaa Babetin huulia. Hän avasi silmänsä ja hymyili minulle mitään sanomatta. Minua halutti kovasti ottaa hänet syliini ja pusertaa rintaani vasten; mutta pitkään aikaan olin tuskin uskaltanut puristaa hänen kättään, niin heikolta ja ylenluonnolliselta hän minusta näytti. Minä istuin sängyn laidalle ja kysyin hiljaa: "Tänäänkö se tapahtuu?" "Ei, sitä en luule", vastasi hän.
Kuunteli ja mietti itseksensä: ihmeellinen eikö elon juoksu, joka kaiken syntynehen määrää kuolon kovan tietä kulkemahan! Eipä tiedä, koska lähtö tulee, tänäänkö vai ehkä huomenessa. Eipä tule pasuunalla soittain, tulee niinkuin kelmi varas yöllä. Löytää kuolo rauhan töissä miehen, saati sotilaan, joll' ammattina onkin surman kanssa seurustella.
... »Tänäänkö?» hän kääntyi äkisti, mikäli käherryspihdeiltään; saattoi, ja katsoi Jakobiin yöröijynsä hihan yli. »Kyllä hän aina osaakin tulla sopimattomaan aikaan juuri kuin olemme kutsutut Böllingeille illaksi.» Hän jatkoi kähertämistään. »Sille ei mahda mitään!» sanoi Jakob olkapäitään kohauttaen, kun ei sen enempää kuulunut. Alette istui paikallaan tuuhean tukkansa sisässä.
Epäselvä muisto yön näystä väikkyi vielä sairaan mielessä ja hän kysyi jyrkästi: Tänäänkö puolenpäivän aikana minä kuolen?
"Vai niin? Tänäänkö jo mentiinkin?" ivasi Avojalka. "Niinhän muuraajankin Martti muinoin huusi äidilleen ikkunaan: viskaas, äiti, puhdas nenäliina, alas, minä pistäyn Amerikaan! Kaikki tuommoiset kevytjalkaiset istuvat vielä asemillaan". "Saatpa nähdä, kuinka kauan täällä enää olen", sanoi Dami ja meni sanaakaan enää sanomatta Sysi-Matin tupaan.
Ollessaan näillä virkamatkoillaan, koettivat molemmat riitapuolueet kaikin puolin häntä miellyttää, he ikäänkuin kantoivat häntä käsillään. Tämä olikin kapteenin mielestä suurin nautinto näillä kesäisillä tunturimatkoillaan. "Oletteko kalastaneet, Tronberg?" kysäsi hän, kun ala-upseerin lakki tuli näkyviin jyrkällä karjapolulla. "Lohtako ... tänäänkö olette pyytäneet?"
Ja tänäänkö ovat siis häämme? Alhaalta kuuluu yliskamariin hiljaista, alituista haastelun hyminää, ovien käyntiä ja pehmoisten askelien töminää. Mutta ei toimea Antero pukemaan kauhtanata ylleen, ei saa sidotuksi kaulusta kaulaansa. Hän seisoo vain ikkunassa ja katselee jäälle, josta häävieraita reki toisensa perästä ajaa ylös törmästä pihaan.
MIILI. No, tiedä se siis hän tulee takaisin kotimaahan. VILANDER. Mitä? Mistä syystä? MIILI. Hän saa paikan täällä Suomessa. Mutta sen hän itse voi kertoa sinulle kun hän saapuu. VILANDER. No, milloinka hän saapuu sitten? MIILI. Aivan kohta. VILANDER. Tänäänkö? MIILI. Niin, tänään. Kyllä hänen tuossa paikassa pitäisi olla täällä. VILANDER. No, sepä vasta oikea salaisuus, sen sanon!
OTHELLO. Hänkö täältä läksi? DESDEMONA. Hän, ja niin murtuneena, että täytyi Mun tuskist' osaa ottaa kärsimään Hänt' auttaakseni. Armas, anteeks hälle! OTHELLO. Ei, Desdemonani, ei nyt, vaan toiste. DESDEMONA. Pianko? OTHELLO. Pikaisimmin, sinun tähtes. DESDEMONA. Tänäänkö, iltasella? OTHELLO. Ei, ei tänään. DESDEMONA. Huomenna, lounas-aikaan?