Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. toukokuuta 2025
Vaanijamiest' oli kaks etähämpänä vartoamassa laumoja lampahien sekä kaarevasarvien härkäin. Nuopa jo ilmaantui, tuli tuomina kaitsijan kahden; vaaraa arvaamatta he asteli huiluja soittain. 526 Kohta kun huomasi nuo, väki väijyvä karkasi kimppuun, laumat kaunoiset, härät, lampaat valkeavillat, valtasi saaliikseen sekä kaitsevat paimenet kaatoi.
Kyll' löytävät armahan Pohjolan nuo, Miss' suojaa ja ruokoa luonnotar suo; Kyll' lähteiden suilla Siell' uupuva tointuu, Ja oksilla, puilla Vaan riemuja sointuu; Yöauringon koittain, Uneksivat vaan; Ja lempeä soittain, Ei kaukaisen maan Tiet' aatellakaan.
Pitihän tulla sulhasmiehiä sinä iltana. Lyyli oli kun olikin kadoksissa. Me tapaamme hänen vanhassa rakkaassa paikassaan, Leppäniemen kalliolla, istumassa. Hän oli aivan ääneti. Hänen sydämensä oli liiaksi täynnä purkaakseen sitä sanoilla eli kyynelillä, ajatuksetkaan eivät tahtoneet oikein sujua. Ympärillään humisi vieno tuulen henki viljakkaissa lehtipuissa, ikäänkuin kehtolaulua soittain.
Joka huulen vilvotat kuuman, joka silmästä pyyhit veet. Tule unohdusta tuoden, tule tanssien, seppelpäin, tule leikkejä, lauluja luoden, tule soittain, sytyttäin! Dionysos, jumala hurman, kaikk' kesät katoo pois. Elon viinin kädestä surman ken hetkeks viedä vois! Ilosilmin ken astua tohti syysöiden pimeihin! Käsin täysin talvea kohti ja täysin sydämin!
Ja päätä pudistellen sanokaamme, Kuin hautaan soittain isäntämme onnen: "Parempaa näimme". Hiukan kullekin. Vaikka puuttehessa, Surusta rikkaat ollaan erotessa. Ken tahtoisikaan saada rikkautta, Jos herjaa vain se tuo ja surkeutta? Ken olla onnen pilkkana? Tai elää Vain ystävyyden unelmissa? Nähdä Komean loistonsa vain maalattuna Kuin ystävien kaunisteltu joukko? Ah, herra parka!
Ennen taittiin soittain poiskarkottaa ukkoinen; mutta nyt se on kielletty. Suurilla herroilla ei ole yhtään Jumalan pelkoa. Siitäpä onnettomuus tulee.» Näin Kultalan miehet puhuivat. Mutta Toivonen sanoi: »Kuinka te sydämmessänne ajattelette niin tyhmästi ja suullanne puhutte niin pilkallisesti.
Mykäksi käyköön kielemme, Kunnottomaksi kätemme, Jos muusta riemuitsemme! Ah! uuteen Jerusalemiin Kun käymme riemumielin Kurjasta orjuudesta, niin Laulamme uusin kielin. Kas! muurit, portit, temppeli On uudet uudet ijäti, Kadutkin helmin loistaa; Sionin vangit vapaina Käy, kantain voiton palmuja Ja soittain kanteloista.
"Ja metsästäjä hiihtänyt On koirinensa jäljestäin, Hän kruunun mult' on ryöstänyt; Voi! kuinka käypi hulluinpäin." "Hän tahtoo vaihtaa turkkiain Ja soittain mua tanssittaa; Nyt keinon mieleheni sain, Se keino voi mun pelastaa." "Mull' yhden miehen mieli on, Vaan voimaa miehen yhdeksän, Kun muori olen ponneton, Mä hänet allein rytistän."
Kuunteli ja mietti itseksensä: ihmeellinen eikö elon juoksu, joka kaiken syntynehen määrää kuolon kovan tietä kulkemahan! Eipä tiedä, koska lähtö tulee, tänäänkö vai ehkä huomenessa. Eipä tule pasuunalla soittain, tulee niinkuin kelmi varas yöllä. Löytää kuolo rauhan töissä miehen, saati sotilaan, joll' ammattina onkin surman kanssa seurustella.
Kuka joukot harhaillehet Kokoon kutsuu eksynehet? Kuka tenhosanan sen Lausuu mahtipontisen, Joka tenhovaipan poistaa, Että päivä kirkas loistaa? Kautt' ilman, kuules, soitto kaikuu, Se niinkuin koski kohisee, Ja metsät, vaarat vastaan raikuu, Ja terhenet ne pakenee; Ja päivän liekin hohtehessa Mies seisoo, soittain kanneltaan, Ja »Maamme»=laulun kaikuessa Eteenpäin viittoo kansoaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät