Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Ma olen syksyn irrallinen lehti. Maan multa, siemenenä uudestaan sa minut ota povees versomahan, sun kesääs kauniimpana kukkimaan, sun syksyys kypsempänä kuolemahan! Näin kerran unta siit' on kauan jo en tiedä mikä, hetken oikkuko sen unen taas mun mieleheni toi. Kuin onnenmuisto sielussa se soi.
Veden vääntääpi verisen Selkiöistä silmistäni, Hi'en hiuksista hioopi, Poskipäästä pusertaapi, Muistuessa mieleheni Vihollinen venäläinen, Kuinka muodolla monella Vaati aina vaivaisilta Tavarata taipumatta, Omaisuutta ostamatta. Mikä virkois vihdoin siitä, Mikä kuoli kurjan lailla! Korvessa oli kotomme, Maantiellä majasijamme.
Empä tieä, enkä taia Selkeästi selvitellä, Mikä juoksi mieleheni, Mikä aivohon osasi Aivan ankara ajatus, Mikä syttyi syämeheni Tuli ennen tuntematon. Kun ma vuotta viisitoista Olin jättänyt jälelle, Nousi nousulla nisäni, Suihtui outo syämeheni, Huoli uusi huivin alle, Pullistuvahan povehen.
Taas on sama tuntu mulla: kadotin nyt kallihin uskon kansaan, isänmaahan, jota raukka rakastin. Tulee kesä, tulee talvi, eipä enää milloinkaan mieleheni haave heljä hengen, laulun kotimaan. Siks ei elon juhlat mulla, vaikka juhlii juhannus, syän ei syttä valkeampi. Mistä silloin pelastus? Taas kuin ennen tuosta yksin: täytyy kestää yksinään, yksin nousta Suomen suosta korkealle kärsimään.
Suu minun nauroi, syämeni itki, Veet ne vierivät poskia pitkin. Veet ne vierivät poskia myöten, Kulki kun virrassa koskia myöten. Mieleheni muistuvat muinaiset ajat, Isäni ja äitini ilotäyet majat. Olin minä tytön taimi koria kuin kukka, Joka pojan päälle en katsonutkaan. Koriana kävin minä edestä ja takaa, Mieleni oli iloinen ja murehista vapaa.
Jouduinpa rippikoulun ikään, Mä lukkarille määrättiin; Taas pääni tarkoin tutkittiin: "Sun päähäs ei vaan pysty mikään," Näin kanttorimme ärjähtää, "Voi konna, sull' on kova pää!" Nyt vasta mieleheni entää: Kaikk' kirjat vieköön emä hiis! Mä soturiksi riennän siis! Jos luoti otsahani lentää, Se siitä varmaan syrjähtää, Kun mull' on hirmun kova pää! Eksynyt.
Mut koska kärventynyt, korventunut tuoll' oisin, voitti pelko tahdon hyvän, mi vaati mua syleilemään heitä. Niin virkoin: »Tuska eikä halveksunta tilanne piirsi niin mun mieleheni, se että myöhään sieltä haihtuu, heti kun mulle äsken lausui Mestarini sanoja, joista päättää saatoin, että näkisin täällä teidän arvoisia.
"Ja metsästäjä hiihtänyt On koirinensa jäljestäin, Hän kruunun mult' on ryöstänyt; Voi! kuinka käypi hulluinpäin." "Hän tahtoo vaihtaa turkkiain Ja soittain mua tanssittaa; Nyt keinon mieleheni sain, Se keino voi mun pelastaa." "Mull' yhden miehen mieli on, Vaan voimaa miehen yhdeksän, Kun muori olen ponneton, Mä hänet allein rytistän."
Ne nyt reutovat minussa, Johtavat joka tekoa. Milloin hellyn niinkuin tässä, Aino kun satutti sanoilla. Taikka kolkkona epäilen, Toivotonna, vaikka lemmin Silloin kiihdyn katkeraksi, Satelen vihasanoja Niinkuin suolan järkäleitä, Joita haavoihin hajotan Suosimatta, säälimättä, Vaikk' olis vamma vaivaisella, Sitäkin kirvellyttäisin. NUORI JOUKO. Se minunkin mieleheni.
Mikä nyt juoksi mieleheni? Mikä aivooni osasi Aivan ankara ajatus? Mikä syttyi syämmeeni Tuli ennen tuntematon, Kun ma vuotta viisitoista Olin jättänyt jälelle? Nousi nousulla nisäni, Suitsu outo syämmeeni, Huoli uusi huivin alle Pullistuvahan povehen. Niin on tukala tuvassa, Mieli raskas manteressa, Ei ole lehossa lepoa, Eikä onni oksapuitten Asu mustan varjon alla.
Päivän Sana
Muut Etsivät