United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta johan riennän kertomuksen edelle, ja sen tähden on minun kiiruhdettava noin sata vuotta ajassa eteenpäin eli maaliskuun 6 p:ään 1736 saadakseni huvin esitellä lukijalle rouva Bartramin mustan samettihameen, niin ritarillinen minun kumminkin täytyy olla. Niin, juorut kulkevat ympäri maan ja läpi aikojen ja tietävät kertoa sekä totta että valetta.
WILHELM. Yhtä uljas Ritari olit Henrik Leijonan Sä retkillä, kuin uskollinen sulho Sa luona lemmenmuistojesi olet. Nyt rakkautes seuraan sinut jätän Ja laivaan väelle käskyj' antamaan Mä riennän. AKSEL. Minäkin WILHELM. Ei, esteitä On sulla. Vallita mun anna vaan. Nyt kiitos kauniin kirkon näytännästä!
Mutta täytyyhän minun myöntää ettei se ole niitä huonoimpia mitä olen kirjoittanut. Huomatkaa nuo kaksi viimeistä riviä: Ulos ma riennän ja musta on yö, kuulen kun kello 12 lyö. Eikö niissä ole kamala sointu? BERTHA. Aivan niinkuin jotain tragillista samassa hetkessä tulisi tapahtumaan, niin. Ja ketä te olette ajatellut tuota kirjoittaessa? Onko se salaisuus? JUNG. Oi, elkää kysykö!
Minä riennän orjain päällysmiehen luoksi, ja toimitan niin että saavat aika selkäsaunan." "Mitä! antaako noin kauniille ritareille selkäsauna, sen tähden että noin ihanasti laulavat!" Kolmea kaunista prinsessaa kauhistutti ajatellakin semmoista. Vastoin kaikkea siveellistä närkästystään, oli vanhus luonnolleen sovinnollinen ja helposti lepytetty.
ELLI. Annappas jo luulenkin keksineeni, minä lähden pyytämään kirkkoherraa, että hän tulee tänne äidin kanssa puhumaan. Hän kyllä helposti löytää sopivat sanat. AINA. Se oli hyvä tuuma. Kirkkoherra myös parahiten osaa lohduttaa äitiä. ELLI. Viipymättä siis riennän pappilaan. AINA. Tulen saattamaan sinua vähän matkaa.
Oi, mielisinpä sieltä kerran vielä katsahtaa ympärille. Mutta aikani on lyhyt. LIINA. Ehdithän kyllä siihen käyntiin. Kaikkihan on jo varustettu valmiiksi matkalles. Riennä vaan! LEO. Minä riennän! LIINA. Onpa hän vihdoin kuin hieman levoton. Mutta näyttääpä kuitenkin, että mielii hän meistä pois. ANNA. Kuin piltti kaupunkiin ensimäisen kerran. Mutta enhän ihmettele. LIINA. Et ihmettele?
Nyt, Harry, nyt saamme tulisimman taistelun. Minä riennän edelläpäin valloittamaan äitiä ja julistamaan, että vallankumous on hankkeissa." Näin sanoessaan kiiruhti hän ulos huoneesta. "Herra Henderson", lausui herra van Arsdel, Evan mentyä ulos, "näyttääpä siltä kuin todella joutuisitte jäseneksi perheessämme.
Tietäkääs, että minä nyt halusta muistelen määrättyinä aikoina käydä niillä paikoilla, missä minä joskus tapani mukaan olin onnellinen. Minä halajan rakentaa nykyistä oloani palajamattoman menneisyyden avulla ja usein riennän minä murheellisena niinkuin varjo ilman hätää ja ilman tarkoitusta, pitkin Pietarin katuja ja kujia. Mitä muistoja ne ovatkaan!
Käykää nyt vaan kauniisti eteenpäin tätä muhkeaa, tasaista tietä suoraan eteenpäin vaan, niin teidän on aivan mahdoton mennä harhaan. Minä sill'aikaa riennän oikopolkua takapihan läpi keittiöön, nähdäkseni onko tytöllä kiehuvaa vettä käsillä".
Sieluni näki, että se tie oli olemassa, ja uskoin, että Jumala tahtoi johtaa teitä sinne minun kauttani. Mutta hän ei tahtonut. Sentähden et voinut päästä perille. Heikko toivo virisi Mariassa, ja uudella tarmolla huudahti hän: Voin päästä vielä. Tulkaa mukana. Riennän Lascyn leiriin ja heittäydyn Lascyn jalkain juureen.