United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tietäähän sen, miten hirveätä sellainen on", hän sanoi, "kaitsija Kernelliä heitti jonkun aikaa takaperin eräs tyytymätön työmies kivellä päähän. Ja jos kivi sattuu ohimoon, niin ihminen kuolee tuohon paikkaan." "Mutta voihan tapahtua niinkin että kivi ei satukkaan ohimoon", tokasi Liina, joka juuri oli tarkastamassa akkunaluukkuja."
Tänäpänä, kun appi ja anoppi olivat, niin sanoakseni talon katsojaisilla, saamme ehkä nähdä, mitä edellisestä on toivottavaa. Palajamme kahvi pöytään. Että siinä oli leipääkin, oli ymmärrettävä. Mutta jyvät olivat ostettavat, kunnes ensimmäiseen riiheen päästäisiin. Ihka-valkoinen liina oli levitetty pöydälle. Kupit ja lautaset ja veitset kiilsivät kirkkaudesta ja itse kahvipannukin.
Saan esittää teille tyttäreni Liina Anton'in. Tulkaat hänen ystäviksensä, hän pyytää sitä. Mamselli Bleklöf käänsi harmaat silmänsä alottelijaan, sanoen: On todellakin huvittavaa samalla erällä nähdä viattomuuden ja mieltymyksen yhdistyneinä suloisimmassa sopusoinnussa... Suvaitseeko vapaaherratar olla armollinen... Antakaa anteeksi, armaani!
LIINA. Ota helmahas, ota helmahas, oi aamun taivas, tämä lempeni huokaus, jonka viimeisen kerran henkään hänen tähtensä rinnastani ulos! Useinpa hän äidin liepeällä kädellä viskasi kirkkahalta lapsiotsaltasi himmentävän hiuksen pois, ja asetteli, ojenteli olkapäilläsi tuota valkeaa kaulustasi! Hmm, miksi muistelen noita, minä itse lapsekas tyttö? Mutta mitä huolin?
Aina yhtä surullinen on Liina. Tuo Antti on hänellä vielä mielessä! Mikä uppiniskaisuus! Muistella nyt ijän kaiken moista renkinahjusta, vaikka isäkin on sen pois ajanut. Jos olisin Liinan siassa, en olisikaan noin itsepäinen. Ja merenpohjassa se lieneekin jo koko kapine. Ei, mutta nyt asiaan. ANNA-MAIJA. Eipäs näet kuule ollenkaan, niin on ajatuksissansa.
Tytölle kuuluu, että hänellä on hienot hermot, eikä hän saa olla piijan kaltainen; muita kyllin siitä. Gustafva näki kai mamselli Liina Anton'in. Kyllä, vastasi tyttö haukotellen. Hän taasen on jäykkyys itse: ilman keskustelu-taitoa, ilman käytöstapaa, vieläpä ilman tavallista kieli-sivistystä.
Ikäväksi oli provasti tuntenut päivänsä ennenkuin rouva Renner hänen luokseen muutti asumaan! Tämä oli tapahtunut viisi vuotta niitten seikkain jälestä, jotka olivat yhdistyksessä patroni Kaarle Kornmanin kuoleman kanssa. Liina oli silloin pieni 3 vuotias lapsi. Mutta siitä päivästä, jona Liina pappilassa enskerran keinui setänsä polvella, oli ukon ikävä kadonnut.
LIINA. Te, herra tohtori, olette mieheni paras ystävä, teiltä ei minun siis tarvitse mitään salata. Kaarlo on ollut hyvin häijy minulle tänään, vaikka on syntymäpäiväni. Hän ei rakasta minua enää, muuten hän ei voisi olla niin julma. Minä olen varma siitä, että hän rakastaa toista. VARRO. Ja te olette arvanneet kuka tuo toinen on? Niin, olen sen arvannut.
Seuraavana päivänä sen jälkeen kuin pastori Törne piti tuon ennen mainitsemamme esitelmän Montellissa, lähti Liina rouva tyttärineen kello viiden ajoissa iltapäivällä ompeluseuran kokoukseen; hän oli nimittäin sen puheenjohtaja.
Nyt näyttivät ne niin siistiltä ja puhtailta akkunassa. Pöydällä oli valkoinen liina ja sen päällä Jojun antama Uusi Testamentti, johon hän oli kirjoittanut äitinsä nimen. Kahvin ja nisuleivät oli Eriika lahjoittanut. Eräs vanha rikkinäinen keinutuoli oli myöskin laitettu kuntoon, paikattu ja maalattu ja annettu sitten Miinalle. Siihen muija oli nähtävästi ihastunut.