United States or Slovakia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinun kavaluutes' syynä On meidän tappioomme tänään, se Myös tekee kuolemani karvaaksi! LALLI. En ole valapetturi! Et enää Sa kuule minua... Niin hyvästi! Sull' oivallisen koston toimitan Ja sitte seuraan sua Manalaan! Pois edestäni! Tietä Lallille! Yhdeksäs Kohtaus. Oikealta tulee Ruotsin sotajoukko, ahdistaen Suomalaisia, jotka pakenevat vasemmalle. LALLI. Voi kehnot!
Jos vaarin otat, kuink' on käynyt Lunin ja Urbisaglian ja kuinka heidän rataansa seuraa Chiusi ja Sinigaglia, et oudoksu, et kummaksu sa kuulla, mitenkä sukukuntain surma koituu, kun kaupungeillakin on perikato. Kaikk', kaikki, mik' on teidän, kuolee kerran kuin tekin; vaan on elon aika lyhyt, ja pitkä-ikäiseen jo kuolo piilee.
MARGAREETA. Voi taivaan Herra, mun vie hukka! VALENTIINI. Ma kuolen: pian se lausutaan Ja pian se tapahtuu. Vait, naisten parku itkusuu! Mua tulkaa kuulemaan! Sä, Kreeta, viel' oot lapsekas, Ja uutta elinkeinoas Harjoitat tottumusta vailla. No, meidän kesken sana suora: Kun oot nyt kerran huora, Sit' ole kelpo-lailla! MARGAREETA. Oi veikko! Jumala, lankesin!
"Vaiti, pennut, muuten pieksän teitä niin, että totta tukkeatte suunne. Julia!" "Mitä?" "Tule tänne, sä kelvoton tyttö. Eikö siinä jo ole kyllin, että syöt minun leipääni, tekemättä äyrinkään edestä hyötyä. Vai vielä nyt rupeat ajamaan pois kylpyvieraitanikin kelvottomalla käytökselläsi?" "Minäkö?" "Niin, sinä juuri!" "Ei se maksa vaivaa, että ollenkaan rupeatte puolustautumaan," sanoi rouva.
En yhteyttä voi ma ymmärtää välillä runojen ja kihlaukseni. Sa älä tutki lemmen olemusta, se herkkä on, ei siedä kosketusta. Styverille. Teit' auttaa voisinko, se sanokaa, niin tuumimme. Tuot' olen aprikoinut, mut päivän pitkään päätökseen en voinut ma päästä, esittää en asiaa. Sua auttaa voin ma sanoin muutamin: Kevyttä päivää tokko siitä asti oot nähnyt, kihloihin kun vakavasti
Kidasta Tuonen avarasta tuotiin ma niin hänt' ohjaamaan, ja ohjaelen, niin kauas kuin mun taitoni voi kantaa. Mut virka, jos sa tiedät, miksi järkkyi niin äsken vuori ja miks kaikki, aina sen juureen märkään asti, huus yht' aikaa?» Kysyen noin hän naulanpäähän osas minunkin kaihoni, ja vain vuoks toivon janoni paljon sammui äskeisestään.
Sun rukouksesi kuolinvuotehellas On saamas kanteloisen viime kaiku, On lähteväisen linnun joutsenlaulu, Mi rientää aikoo kohti surmoansa! Sä poistut näyttämöltä, yksilö, Mut tuhannet sun sijaas tulvaa kohta; Sun lakkas laulus, sammui kaunis kannel, Vaan luonnon yhteissoitto tuot' ei tunne.
Mutta kun se poistui yhä kauemmaksi, katosi hänestä taas ilo, jonka Totilan saapuminen oli herättänyt. Pahat aavistukset täyttivät hänen mielensä ja hänen tunteensa purkautuivat Homeroksen sanoihin: "Etkö sä nää, miten kaunis on, miten ylväs Achilleus?
Yöt suven valkeat on yllä sen ja outo valo välkkyy ikkunoista, niin yksin päivänsätehet ei loista, ei kiilto raukenevain ruskojen. Siell' elää nuoruuteni unelmat ja elon yksinkertaisuus ja rauha. Vain ulapalta kulkee tuuli lauha ja laineet laiturihin kuolevat. Sa rauha valkeoiden kaupunkein, oot osa elämäni unelmasta. Miks yksin laulussa saat loistos vasta ja missä, missä on mun nuoruutein?
Voi, mua kurjaa, kuinka säikähdin ma, kun minuun tarttui hän ja virkkoi: 'Ehkä et luullut logiikkaa mun ymmärtävän! Luo Minoksen mun vei, mi kahdeksasti selkäänsä tuimaan hännän kiersi, virkkoi sit' ensin purtuansa raivoisasti! 'Tää vilpin tuleen vikapää on! Niinpä nyt kadotettuna sa näät mun täällä, puvussa tässä, jossa kuljen, kärsin.»