United States or Mali ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tahdotko kanssani kärsiä, kuolla? Tahdotko luulla ett' Tuonessa tuolla Autuus lie? Tahdotko luulla ett' Tuonelan tiellä Lempemme kuolematonna on vielä, Viel' että sielläkin muiskuja jaat? Tahdotko riemuita kanssani, kulta? Kirvoita helmas, riennä jo! multa Suutelon saat! Ol' eloni outo kantaa, Pois rauha ol' itsestäin; Näin silmäten taivaan rantaa Siell' auringon laskevan näin.
Siell' on ouot oljareisut, Apiat ativoreisut Halko pitkä piirasina, Seiväs särpimen siassa, Hamara sianlihoina, Nyrkki voina vehnäisinä. Heitän suoni, heitän maani.
Mä yksin soutelen yössä ja laulelen hiljakseen ja katson, vierellä venhon kuin leikkivät väreet veen. Ja aaltojen laillapa aatteet myös mulla ne karkeloi, ne eelle purteni entää, en seurata niitä voi. Ja tuonne ne aattehet kiitää kodin armahan valkamaan, siell' äitini varmaan valvoo ja vuottavi poiuttaan.
Vaan minyeitäpä, Orkhomenon, Aspledonin kansaa, johtivat Askalafos ja Ialmenos, aaluvat Areen, kantamat Astyokhen: taloss' Aktorin, Azeun poian, nous yliskammiohon tytär kaino ja kohtasi Areen suurväkisen; salasaapuja siell' lepäytteli immen; kolminkymmenin nää kera seurasi kaarevin keuloin.
En tiedä, kuinkahan lienee, Kun murhe mun valtaa näin; Sen vanha tarina tiennee, Mi ei mene mielestäin. On vilpas, päivä jo peittyy, Rein-virta tyynenä on; Vain vuoren huippuhun heittyy Säde ilta-auringon. Siell' istui neito nuori Tuoll' yllä tenhossaan; Ja kultasäihkeessä suori Hän kultakutrejaan.
Siell' oli englantilaisia, jotka Dynkirchenistä tullessaan sattumalta purjehtivat ohitse amiraali Malinin johdolla. Tosin eivät he paljon meitä avittaneet; he pääsivät tienoille ainoastaan pienimmillä aluksillaan, eivätkä niilläkään edes kyllin lähelle; ampuivatpa aivan meidänkin sekaan välisti, vaan hyvää se teki! Se mursi franskalaiset ja vahvisti meidän miehuuttamme.
Hektor hengeti löi Stikhion sekä Arkesilaon; boioottein sopavankkain pää oli Arkesilaos, taattupa taas Stikhios aseveikko Menestheun aimon. Aineiaan tuhopeistä Medon sekä Iasos maistoi. Kasvoi näistä Medon sivupoikana kuulun Oileun, Aiaan veljenä, vaan Fylaken asujaksipa päätyi kauas syntymämailta, kun surman hält' isän lanko siell' Eriopiin sai veli, tuon isän puolison vienon.
Ne peljästyksell' Israelin ruhjoo, Mut Moab säikkyneet, kuin ketut, kaahaa Takaisin korpehen. Niin, taatto auta! Niin eikö käy sun sanas voiman kautta? BILEAM. Suo nähdäni! BAALAK. Kas täält' on kaunis ala: Siell' uljas Jordan hyrskii, tuolla meri, Kuin vanhus, kantaa raskaast' aaltojaan.
Siell' ensin lempimähän mä sain tätä Suomen kansoa oivaa, ja puolueetuutta Ruotsin lain, jok' orpoisintakin hoivaa, ja puhdast' uskoa Lutheeruksen, mi mielen vaativi uudistuksen, ei tyydy paastohon, tuohuksiin, ei suitsutus-uhreihin.
»Ja kauheus tuo kuvaton edessäin, Etähäll' avust' ihmisten, Kamalass' erämaass' olin yksinäin, Sydän siell' olin ainoa tuntoinen, Syväll' ihmiskielen soinnusta poissa Epäluomien keskellä, hirmun koissa.»