Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
On peltoni meri, sielt' leipäni saan, Siell' eloni pursi se keinuvi vaan. Jos purteni hukkuu Ja aalloille nukkuu, Niin pääsen mä taivahan satamaan. Hän oli pieni miehen alku, nelivuotias vain, mutta mies hän oli mielestään, pieni ja reipas. Tuttemuj oli hänen nimensä. Se nyt oli liikanimi vain; isä ja äiti kai tiesivät enemmän; semmoisilla miehillä on monta nimeä.
»Mitä minä teen täällä?» kysyi hän itseltään. »Kuinka olen tullut tänne ja miksi olen jättänyt punaisen purteni vesiä viilettämään? Hyvä, että on edes kannel täällä kerallani. Vaikka onkin täällä onni ollakseni, tuntisin ilman sitä itseni tuiki orvoksi ja yksinäiseksi.»
Ja saavuttuani luo koettelin minä, olivatko tuet hyvästi paikoillaan, ja jos oli satanut lunta yöllä, pyyhin sen huolellisesti pois. Jos ei ollut aikaa mennä luoksi saakka, kävin kuitenkin laivarannassa, jonne paistoi purteni valkea laita ja sen punainen pohja.
Ystäväni, jatkoi pieni ukko naurettavan totisesti, minä panen vetoon purteni rukiineen ja rottineen vanhaa viskainta vastaan, että sinä olisit parempi toveriksi yöllisellä hyökkäysretkellä kuin puhujaksi ristiäiskesteissä! Sanokoot minua kroaatiksi, mutten sittenkään tunne minä sitä pitäjää.
On se mullakin venonen, Pursi tuulessa tukeva: Melast' ei mokoma huoli, Taivu ruorin tahdonnasta: Tuulen tuumia kysyvi, Tuulen mieltä tiedustavi, Aatoksia aaltosien, Lainehien lausehia. Luoja, suojaa purttani mun, Halki aaltojen ohjaa! Luodot, kalliot karttaa suo, Ett'ei purttani ruhjois nuo! Luoja suojaa purttani mun, Halki aaltojen ohjaa! Merta aavaa purteni käy, Aaltoin harjalla keinuu.
NUORI JOUKO. Auta, Väinö! Pyörrytä pyhät sanasi! Lupaisitko vanhan purren! NUORI JOUKO. Annan purteni parahan. V
Syömeni syttyi ja henkeni hehkui armahan immen luoksi, mut oli pilkkuja purjeen täynnä, tohdinko niiden vuoksi? Silloinpa pilvehen päivyt peittyi vaatetta valkasemasta. Pilkkunen myös oli neitoni purje, varjossa näin sen vasta. Pois päin, purteni murhemielin käänsin mä aavaa kohti kaukaa ehkäpä immelleinkin puhtailta purjeeni hohti.
Rannassa seisoit tuolla kosken poukamassa ja tukkaasi suit ilkoisen alasti minä venheessä alas viiletin? Sinäkö se olit? Jos sain purteni pysähtymään, mukaani otin. Otit? Otin. Maihin tulin, käden toisen kainalosi alle kietaisin, toisella jalat maasta nostin ... niin tyttö helposti maasta nousee, sen kun silloin aina on pakko kätensä kaulaan kietaista ja purteni pohjaan heitin!
On ulkoa ulapan laulu sen tunkenut sisähän nyt. Ne ulapat toistahan etsii, ne toistahan toivoelee ja läpi mun purteni laidan ne suukkoja suihkaelee. Ma päivät pumpussa seison, yöt valvon ja mittailen, ja tuskasta vavisten tutkin ma pohjia sydämen. Yhä vaan mun venhoni vaipuu, yhä nousevi sydämen yö Oi, kohta ne yöt jo yhteen yli purteni haudan lyö!
Olen maailman touhussa rikkeynyt, Repaleina on sieluni mun: Epäkunnossa purteni purjeet on Ja venhoni ruoria tottele ei, Omin valloin vain sekä oikkuillen Tuul'ajolla vauhkona kiitää. Mitä teen minä toivoton venhemies, Elon aavalla kerran kun oon? Oi, jospa nyt luotonen ilmestyis, Min suojahan haaksensa ohjata vois! Levon hetkeä tarvitsen.
Päivän Sana
Muut Etsivät