United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tälle kokemattomalle lapselle ei saa tapahtua mitään vahinkoa. Anna minulle siis komppanian rekisteri tuolta hyllyltä, niin kirjoitamme hänen nimensä siihen, jotta hänkin saisi osansa etuoikeuksistamme.» »Jos te, korkeaarvoinen herra, sallitte » virkkoi Durward. »Onko tuo poika aivan hullu!» huudahti eno. »Sinäkö rupeat puhumaan korkeaarvoiselle lordille ennenkuin sinulta on mitään kysytty?»
"Minun täytyy olla mukana näyttelemässä." "Sinunko? Sinäkö vanhoilla päivilläsi kometiantiksi? Juokse järveen!" "Ei nyt juosta järveen eikä suohon!" tiuskasi Rauhalinnan kreivi. "Asia on nyt kerran niin, ja sinun pitää auttaa minua, jos olet veli!" "No, no, Mikko, älä suutu! ilmanhan minä vaan sanoa päläyttelen."
"Sallikaa minun, kovaonnisen, luopua kruunusta. "Valitkaa toinen, jolle Jumala ei ole vihainen; valitkaa Totila tai " "Haavakuume vaivaa taas sinua", keskeytti vanha asemestari. "Sinäkö syyllinen? Sinä, joka olet uskollisin meistä kaikista.
Se avattiin kohta, ja vanhanpuoleinen nainen pisti ulos päänsä. "Herra Jumala, sinäkö se olet, Helena", huudahti nainen, "onko lapsesi kuollut?" "Ei, Jumalan kiitos, Martha", vastasi Helena, "niin pahasti ei vielä ole. Mutta pane vaatteet päällesi ja tule minun luokseni ... minulla on jotain mielessä, jossa sinun pitää auttaman minua".
Vastausta ei tullut heti, mutta pian sen jälkeen kuulin nimeni jälleen, vaikka niin salamyhkäisellä ja kammottavalla äänellä, että olisin varmaan mennyt pyörryksiin, jollei olisi joutunut mieleeni, että se luultavasti oli tullut avaimenreiän kautta. Minä kävin hapuillen oven luo, panin huuleni avaimenreiälle ja kuiskasin: "Sinäkö se olet, rakas Peggotty?" "Niin, oma kallis Davyni", hän vastasi.
Ainoasti krouwarin ja kotiwäkensä edessä ei hän kammoksunut! "Ystäwäni!" sanoi Heikki wiimein, särkyneellä ja hiljaisella äänellä, kun he oliwat towin toisiansa katselleet. "Sinäkö, Heikki, täällä?" sanoi Asari kauhistellen, kun näki, ettei hän päässyt enää Heikin käsistä. "Eikö me istuta, että saisimme wielä kerran haastella? kysyi Heikki kehoittawaisesti.
"Hyvää huomenta, setä!" tervehti nuori herra, ja "Sinäkö se olet, Erkki setä?" kuului Charlotten ääni eräästä ikkunasta. Vanha herra viittasi tervehtien ylös sekä ojensi kätensä nuorelle herralle ja vanhalle kirjanpitäjälle. Me menimme samassa huomaamatta ohitse, sillä vaunujen sisälle ajaessa astui pitkä, voimakas mieskin matkalaukku selässä pihalle ja ojensi rukoilevaisesti hattuansa.
PALVELIJA. Tietysti vien pormestarille kahvia. PORMESTARINNA. Pormestari meni kaupungille. PALVELIJA. Mutta eihän nyt vielä ole maistraatin aika. PORMESTARINNA. Eikö pormestari saa muualla käydä kuin maistraatissa? Hä? Eikö saa? Sinäkö sen määräät, mihin pormestari saa milloinkin mennä? Jätä sinä vain se valta minulle. PALVELIJA. Niinkuin se onkin.
Mitä helvettiä, oletko sinä, talonpoika, sen luutnantti Bertelin isä? En tunne sitä nimeä, vastasi vanha isäntä, suuttuneena sotamiehen julkeasta käytöksestä. Oletko hullu, ukko? Sinäkö et muka tuntisi Kustaa Berteliä, jota puoli vuotta sitten vielä kutsuttiin Perttiläksi? Poikani! Poikani! vaikeroi vanhus sydäntä särkevällä äänellä. Minä onneton isä! Hän häpee talonpoikaisnimeään!
Silloinhan ne sotaherrat näkyivät hyvin paljon pitävän Villestä, kun ei tämä heitä säikähtänyt enempää kuin muitakaan ihmisiä. Kysyivät näet, että sinäkö se olet Vilhelm Taskinen, niin Ville vastaa, että »ovathan ne minuakin Taskis-Villeksi puhutelleet.» Silloin se Ville lupautui lähtemään vapaaehtoisena Keisarin kaartiin Helsingissä, ja sitä Villen oloa minä nyt olin menossa katsomaan.