United States or Bahamas ? Vote for the TOP Country of the Week !
«Hän on tottamaarian sairas«, oli väki kirkkomaalla sanonut; niin hän on kuin haudasta noussut«. «Mikä hänen nyt on? Muut herrat menivät niinkuin ainakin pappilaan kirkkoherran nimipäivää viettämään; mihin maisteri menee?« kysyttiin. «Harmaalaan«, oli Johannes vastannut. «Antakaa minun tulla soutamaan teidän venettänne?» oli vanha ukko pyytänyt. «Minä pääsen yksinkin«, vastasi Johannes hänelle.
Onhan joukossa hyviäkin ja meidän papit ovatkin kaikki hyviä. Niin, kyllähän se on niin ja näin tässä maailmassa, sanoi Vierimän ukko. Niitä on pappeja, niinkuin muitakin ihmisiä, monenlaisia. Mutta mitä ikään tulee, niin emme voi vielä nuorilta papeilta, enemmän kuin muiltakaan nuorukaisilta, vaatia sellaista täydellisyyttä ja mielen malttia kuin vanhoilta.
Oli puhuttu Sakarin ja Pöndisen opista ja muista uskon asioista ja ukko rovasti siinä riisuu tuessaan jatkoi: »Kun minun liikavarpaalleni harhaopin saarnaajat laumaa harventaessaan polkevat, niin maallinen viisaus sille vain nauraa.
EERO. Annas minä koetan. Mutta pidä sinä tuota sonnipulkkia. JUHANI. Niin, puhallappas sinne yksi mojova sana. UKKO. Kuka mies? Häh? EERO. »Kukakhaar!» sanoi pieni käenpoika kuivan hongan nokassa. Kukakhaar! UKKO. Tuossa on käki! EERO. Sinä riivattu! JUHANI. Kas tuota perhanaa! Paukahtipa! EERO. Paukahti, ja korva lukkoon. AAPO. Oikein tehty, sinä Kolistimen körri, oikein! EERO. Hiiteen äijä!
Vaan kun vielä lauloi ukko kallas, kuinka kaikk' ol' ennen toista täällä, kuinka toisin täällä touko kasvoi, toisin leivo lauloi, lehto tuoksui.
Matkamiehet vaunuissa ne läähättivät raskaasti, ja ukko Swart rupesi laulamaan sitä laulua, joka oli ainoa minkä hän osasi: "Terve, kuu, sä vanha ystäväni!" Ja vaikka aurinko loisti keskellä taivasta, rupesi koko matkajoukko laulamaan: "Terve, kuu, sä vanha ystäväni!" Ja ylistäin ihanata kuuta polttavassa päivän paisteessa saapuivat he Fürstenbergiin.
Kun ukko Swart tuli kotio, otti hän passin esiin ja sanoi eukollensa: "Tässä on nyt passi, ja minä seison siinä kokonaan". "Se mahtaa olla kaunis kuvaus se". "Kuules Frits", sanoi ukko Swart, "tules tänne ja lue passi meille. Alun saat hypätä yli. Ala ulkonäöstä". Ja Frits luki. "Pituus: viisi jalkaa ja yksi tuuma". "Se on oikein, se", sanoi Swart tyytyväisenä.
Ja Donald ukko, joka nyt oli myös tullut sinne, vahvisti isäntänsä kertomuksen näistä vastuksista, välistä käsiään tai silmiään kohottamalla, välistä päätänsä pudistamalla, joka kerta kun Mac Aulay sai suustansa jonkin kurkkuäänen. Mutta kaikesta tästä ei järkähtämättömän kapteenin mieli vähääkään muuttunut.
"Tämän tunteekin siitä ukko vallesmannista itsestänsä", lisäsi vielä isä, vetäsi savut ja sanoi: "Ka minäpä lähdenkin tästä nyt sinne hevosta syöttämään. Kävelyttele sinä nyt tätä ryökkinää yksinäsi!" Ajatelkaa sitä ukkoa! Olin jo vähällä ruveta häpeilemään hänen puheitaan.
Lauri ajatteli: nyt hän ehkä jää tänne. Antero ajatteli: hän ei ehkä tulekaan kotiinsa, ja kuinka voin minäkään sitten sinne mennä? Ukko tuli takaisin tuvasta. Sinä tahdot lahjoa minua, enkä minä olekaan semmoinen egoisti, etten sallisi sen tapahtua. Sano siis asiasi, tai kyllä minä arvaan sen sanomattakin. Hedda on kyllä täällä, tuolla Ottolassa.