United States or Portugal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kohta oli hevoset riisuttu ja molemmat matkamiehet pyrkivät nyt ratsain tulta kohden, joka välistä katosi, välistä taas leimahti esiin lumisten honkien välistä. Sano minulle, Pekka, alkoi Bertel, mitä se kansa kertoo tästä erämaasta? Muistelen lapsuudessani siitä paljonkin kuulleeni. Lienettehän kuullut.
Ilta oli tullut Leenan ja hänen pienten matkakumppaniensa kulkeissa, mutta kuu laski loisteensa heidän tiellensä, ja eteenpäin pyrkivät äitinsä kanssa pienet matkamiehet, vähäiset paimentorvet rinnalla: ne olivat ainoat muistot heidän isävainajaltansa, isä oli ne itse antanut heille. »
Helpotuksen huokaus pääsi jokaiselta, kun he olivat päässeet yli joen ja Yrjänä pysähtyi vartioimaan ylikulkupaikkaa. Tosin matkamiehet olivat pari penikulmaa ylempänä sitä paikkaa, jossa edellisen päivän tapahtumat olivat sattuneet, mutta sellainen matka on mitättömän pieni metsäseutulaiselle.
Yksi matkustaja oli yön tienoona kadottanut kintaansa, ja niitä haki sekä talon väki että matkamiehet, eikä niitä löytänyt kukaan. Viimein minä satuin havaitsemaan, että kadonneet kintaat olivat erään kakluunin takana puitten alla. Niinkuin olisin suurenkin aarteen löytänyt, sieppasin minä kintaat, ja juoksutin ne kaipaavalle matkamiehelle.
Ja orit talutettiin porttituvalle, jossa matkamiehet saivat odotella puolisen tuntia, ennenkuin reki oli kaikin puolin tarkastettu ja heidän nimensä muistiin kirjoitettu. Vihdoin päästettiin heidät menemään, mutta kovasti heidän ei pitänyt ajaman. Kun he pääsivät Sepänkadulle, alkoivat jalakset kiviä hangata, sillä lumi oli poissa.
Sen tapahduttua rupesivat talonväki ja matkamiehet kokoilemaan minulle muutamia vaskirahoja ja antoivat eväsleivistään minulle useoita leivän puoliskoita, osoittaaksensa sillä, etteivät he suostuneet tuon miehen ilkitekoon.
"Yrttitarhasta Kolkatan mäelle, seuraten veristä Vanhinta, siinä on Jumalan lasten kirkkotie. Mutta kuinka on siellä Muhoksella runsaasti Herran työmiehiä kirkastamaan veristä lippua Herran lauman keskellä?" "Minä en sitä varmaan tiedä." "Niin oudothan ovat maailmassa elämän tien matkamiehet, samoin kuin ylkämmeki on outo ollut, joka on edellämme meille tien raivannut.
Herättyäni tuntui uneni jotenkin lohdulliselta, ja ajattelin: »Kävisköhän niin, että olisin maailmassa vielä isäntänä?» Kukas ei tulevaisuuttansa mielihyvällä toivoisi hyväksi? Aamulla nousivat matkamiehet niin kuin talon väkikin ylös, ja matkamiehet hankkivat lähtöänsä.
Vihdoinkin, kahdeksan viikkoa kelirikossa kuljettuaan näkivät matkamiehet Tukholman torninhuippujen kiiluvan kevätauringon paisteessa. Silloin kyyneltyivät rehellisen Dükerin silmät. Nyt oltiin toukokuun alkupuolella.
En sanalla sanoen kykene antamaan minkäänlaista luetteloa minkäänlaisesta »saaliista», jota kaikki muut matkamiehet saavat kokoon, ja jotkut hevoiskuormittain. En kykene, sentähden ett'en ole mitään saalista kokoon saanut. Mutta siitä huolimatta minä nyt kuitenkin aion matkastani kirjoittaa.