United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän kysyi, kuka nahkojen omistaja oli, ja kun Eerik Yrjänänpoika oli sen selittänyt, herttua kyseli Yrjänältä, kuinka tämä oli nahat saanut, mihin hän oli asettunut asumaan ja montako henkeä hänen joukkoonsa kuului. Vastattuaan näihin kysymyksiin Yrjänä pyysi "rakennusseteliä".
Yrjänä ilmoitti nyt Matille ja tämän kumppaneille heidän, suomalaisten, yhteisen päätöksen asettua asumaan melkein niille paikoille, missä he nyt olivat. He olivat tutkineet maita ja tahtoivat noudattaa neuvoa, jonka toiset olivat edellisenä päivänä antaneet. Tämä tieto ilahdutti suuresti kumpaakin ruotsalaista.
"Olisi parasta, kun tulisitte meille, niin saamme puhua." "Ei, Grills, pyydämme, vastaa meidän kysymykseemme", sanoi Pekka. "No, kun niin tahdotte. Yrjänä ja Mattu ovat kumpikin kuolleet, mutta pikku Matti on meillä kotona." "Ovatko molemmat kuolleet?" kysyi Antti. "No, kun ette tahdo tulla meille kotiin, niin istuutukaa; kerron teille, miten kaikki tapahtui."
"Jos lienee niin", virkkoi Yrjänä, "mutta nyt olette suomalaisten joukossa, ja heidän keskuudessaan on laki sellainen, että se, joka on ajanut karhun liikkeelle ja ampunut ensi laukauksen, saa pitää saaliin omanaan; joka sen on tappanut, saa ainoastaan toisen lavan." "Ohoh!" virkkoi Matti, "onpa se kummallinen laki!
Arvatenkin hän oli kuollut tai jostain syystä hylännyt koko paikan. Oren isäntäväki arveli, että Yrjänä joukkoineen kyllä voisi asettua sinne asumaan. Jos joku tulisi vaatimaan paikkaa omakseen, voitaisiin asiasta sopia. Kun ei siinä ollut sen enempää työtä tehty, ei vaivanpalkkio nousisi kovin suureksi. Muutamia päiviä arveltiin epätietoisina sinne tänne, mitä oli tehtävä.
Nyt pyhä Yrjänä katseli heitä, hänen säkenöivät silmänsä kohtasivat Wapun kasvoja ja katselivat hetken aikaa hymyillen niitä. Silloin Wapusta tuntui ikäänkuin kaikki hänen verensä olisi noussut kasvoihin; hän säikähtyi niin että kuuli sydämensä sykkivän. Ei hän vielä eläissään koskaan ollut niin säikähtynyt, eikä hän kummakseen tietänyt miksi!
»Burgundin pyhä Yrjänä auttakoon!» sanoi herttua, »ihmetyttääpä minua kuulla teidän, kuninkaallinen majesteetti, näin puhuvan miehestä, joka on ollut kavala valapetturi sekä Burgundia että Ranskaa vastaan miehestä, joka aina on koettanut viritellä ilmituleen meidän tiheitä erimielisyyksiämme, tehden sen sillä tarkoituksella, että hän saisi muka tekeytyä välittäjäksemme.
Eikö mitään pelastusta? Esteri hypähti ja ärjäisi Miinalle: »Ajakaa pellolle!» Neiti Smarin hengitti. Ja hän lähti itse toimittamaan asiaa, pelkäämättä mokomaa jättiläiskäärmettä. Mutta hän palasi takaisin ilahtuneena kuin olisi salissa ollutkin Pyhä Yrjänä, Lohikäärmeen tappaja. »Se onkin herra Perenius», sanoi hän. Esteri hypähti ylös. »Mutta minähän sanoin, että ajakaa pellolle!»
Tulkaa kaikki", sanoi Yrjänä ottaen kirveen, meni vähän matkan päähän ja hakkasi poikki tuuhean näreen toisensa jälkeen, jotka pojat raahasivat nuotion ääreen, missä ne asetettiin puolikehään makuusijojen ympärille. Näreiden päälle potkittiin lunta, kunnes syntyi kohtalaisen korkea valli yösijan ympäri ja suojeli sen tuulelta ja tuiskulta.
Sen nähdessään kavahtivat sekä Yrjänä että Mattu joutuin pystyyn. Heikki, joka näki heidän levottomuutensa, nosti kätensä, viittasi ja käski heidän olla huoleti. "Se on vain vähäinen pintahaava; ei tullut sisäpuolelle sanottavaa vammaa; kyllä tämä pian paranee. Antakaa minulle vettä!" "No istuuduhan nyt, Heikki! minä tahdon katsoa haavaasi", sanoi Mattu.