United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
Te etupäässä; Cominius sitten; jäljessä me muut; Syyst' etusija teill' on. COMINIUS. Jalo Marcius! Pois, kotiin! MARCIUS. Mukaan tulkoot: volskilaisill' On paljon viljaa; aittain kaivajiksi Mukahan rotat! Kunnon mässääjät, Nyt hehkeimmäll' on uljuutenne; tulkaa! Marcius, Titus Lartius ja Menenius poistuvat. SICINIUS. Niin pöyhkää onko toista kuin tuo Marcius? BRUTUS. Ei mokomaa.
Kovasti hän oli vihoissaan Huimallekin siitä, kun jätti hänet yksinään. Jo suuttui itseensäkin, eikä ilman syyttä ja ihmetteli, miten hänen piti tulla niin hölmöksi ja uskoa mokomaa "masurniekkaa." Siinä hän istui karvaalla mielellä siihen asti, kunnes vahtimies tuli häntä noutamaan pois.
*Rebekka*. Niin, nyt minä aijon lähteä matkoille, matami. *Matami Helseth*. Ja heti tuossa tuokiossa! *Rebekka*. Niin pian kun olen säälinyt tavarani kokoon. *Matami Helseth*. No en ole mokomaa ennen kuullut! Mutta tottahan neiti pian palaa, tiedän mä? *Rebekka*. En minä palaa enää koskaan. *Matami Helseth*. Ette koskaan!
Näettekö mokomaa, lyön vetoa, että siitä on pitkät ajat, kun tämä poika on selvää leipää syönyt, ja yhtäkaikki se pukari ei anna itseään lahjoa. Kovat ajat, kovat ajat, koska kansa on käynyt noin uppiniskaiseksi! Kas tässä poika! vielä yksi korppu riennä nyt hakemaan isääsi ja äitiäsi ja sano heille, että me olemme heidän hyviä ystäviään, jotka olemme tuoneet heille lastillisen suoloja.
Itse he käydessään lakaisivat tietään luudilla, ett'eivät vain edes vahingossa astuisi jonkun pienen maanmatosen päälle. Ollut heillä laivassa kokkipoika, joka oli pilkannut mokomaa tapaa ja tallannut noita pieniä elukoita tahallaan.
Sekvebu-parka kysyi peljästyneenä: "Tälläkö tavoin teillä on tapa matkustaa?" Livingstone hymyili ja vastasi: "No niin, kuten näet," ja koki häntä lohduttaa ja rohkaista. Sekvebu oli tosin eläessään nähnyt venheitä paljon ja monellaisia, mutta mokomaa hän ei ollut ikänään nähnyt.
VAINIKKA. Tietysti! Tänään olen jo tehnyt kolme ja IMPI. Vieläkö tohdit sen minulle suoraan tunnustaa? VAINIKKA. Mutta neiti kulta! Mikä teitä vaivaa? Rauhoittukaa toki. Enhän minä . IMPI. Pitäisi sinun hävetä mokomaa käytöstä. Kuinka katkerasti olet ihanimmat toiveeni pettänyt. Minä olen odotellut sinua kuin kukkanen auringon nousua.
Mutta presidentiksi päästyään hän on vallan sietämätön. Hyi, mokomaa tunnotonta miestä! Kun kaikki punnitaan oikealla mitallaan, ei hän kenties ollut parempi eikä pahempi kuin koko sen ajan valtiotaito, vastasi välskäri sävyisästi. Minkätähden maailma ällisteli Kaarle XII:ta?
RAHIKKA. Arvoisa rouva ! R. SILAN. Vieläkö tässä puollusteleimaan rupeaisitte. Minä sanon sinut irti heti paikalla. SELMA. Armahtakaa, hyvä kenraalska. R. SILAN. Ei sanaakaan! Pois silmistäni! XIX:s KOHTAUS. SELMA. Hyvä Jumala! RAHIKKA. Vereni rupeaa kiehumaan! Mokomaa hävyttömyyttä ! Siksi, että me RAHIKKA. Kirottua siveellisyyden valvontaa. Syöksevät nuoren tytön tällä tavalla kadulle.
Minne joutuu sellainen, joka on pakoittanut omantuntonsa äänen vaikenemaan? IINA. En minä viitsi kuulla mokomaa. Kun et tule, niin ole tulematta. X:s KOHTAUS. SELMA. Kuinka voipi ihminen olla noin ajattelematon! Onko siihen luonto syynä, vai kasvatus, vai oma tahtoko sellaiseksi tekee? Kiitos Luojan, äitini on opettanut minut hyvän pahasta erottamaan. Uskollisena pysyn sinun neuvoillesi, äiti.