United States or Cyprus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Parran-ajaja, joka kaikista enimmin piti huolta Carinon suosiosta, tahtoi, kun ei voinut soimata tuotua vaatetta, kumminkin kostaa Manlion kasvoille. "Mistä olet nuot kirpulat itsellesi saanut, Manlius? Näytäthän siltä, kuin olisivat kärpäset pahasti menetelleet rutuullisten kasvojesi kanssa." "Sinä olet barbari, Marcius. Nämät kirpulat ovat kasvoilleni maalatut.
Siis, tulkoon maailmalle, niinkuin meille. Nyt tiedoks, että tämän sodan seppel' On Cajus Marcion oma; merkiks siitä Ratsuni saa hän, tutun kautta leirin, Valjaineen kaikkineen. Täst' alkain hällä Ilohuudoillaan sen sotajoukko myöntää Nimenä, töistään Coriolin luona, On Cajus Marcius Coriolanus. Se arvonimes kunnialla kanna! KAIKKI. Cajus Marcius Coriolanus!
MARCIUS.
Niin vimman ilosta he kiljuivat Ja lakkins' ilmaan heittivät, ikäänkuin Kuun sarviin tahtoen ne kiinnittää. MENENIUS. No, mitä sitten heille myönnettiin? MARCIUS. Viis kansan valitsemaa tribuunia, Sen roskaviisautt' edustamaan; Brutus, Sicinius, ja hitto heitä muisti! Hajoittaa sais nuo roistot Rooman ennen Kuin moiseen minä taipuisin; näin valtaa He yhä saavat, lisää vaatien Kapinan uhalla.
Miehiä nyt olkaa! Ei pakolaisille, vaan vainoojille Sen avaa onni. Seuratkaa mua, tulkaa! 1 SOTAMIES. Mik' uskaljas! En minä. 2 SOTAMIES. Enkä minä. 3 SOTAMIES. Nyt lukon takan on hän. KAIKKI. Selkääns' saa hän. LARTIUS. Miss' ompi Marcius? KAIKKI. Surman suussa varmaan.
Mutta tiettyä on, että tämän asian ymmärtäminen vaatii ylevämpää kauneuden tuntoa, kuin mitä sinulla Marcius on; pitää tietää, minkätähden ja kuinka suuresti nämät pilkut muuttavat kasvot kauniimmiksi. Apollonilla on myös kirpulaiset kasvot." Manlius tiesi hyvin, että Carinus mielellään sanoi itsensä Apolloniksi. Hovilaiset hämmästyivät tätä rohkeata valhetta.
LARTIUS. Oi, onnen sulo jumalatar sinuun Ihastukoon ja vastustajas miekat Tenhotkoon hurmallansa! Sankar' uljas, Menestys huovis olkoon! MARCIUS. Yhtä paljon Kuin suosituimpiaan, sua suosikoon se! Hyvästi vaan! LARTIUS. Sa, kunniakas Marcius! Matkaan! Kuudes kohtaus. Cominion leirin läheisyydessä. COMINIUS. Hengäiskää, ystävät!
"Oh minua painaa niin, minua ahdistaa niin, en tiedä mikä", vaikeroi Carinus. Pari, kolme orjaa juoksi paikalla hänen luoksensa, tyynyjä kohentamaan, hänen hiuksiansa suunnittelemaan ja hänen nuttuansa väljentämään. "Oih, vieläkin painaa, vieläkin ahdistaa!" "Kenties Aevion värssyt sinua ahdistavat?" kysyi Marcius, hänen parran-ajajansa. "Se on mahdollista; herkeä Aevius!"
Valitse urhotyöhös parhaat miehet! MARCIUS. No, halukkaimmat siis. Mua yksin! Miekaksiko minut teette? Jos vilpitönt' on tää, ken teist' ei neljää Vastaisi volskilaista? Yhtä lujan, Kuin Tullon kilpi, häntä vastaan nostais Jokainen teistä. Kiitän teitä kaikin, Mut parhaat mun teist' erotella täytyy; Muut toisess' ottelussa työtään tehkööt, Kun tarve käskee. Etehenpäin, mars!
Tämä on ylevin muoti, jonka olen Persian hovissa oppinut." "Onko siellä tapana käyttää kirpuloita?" kysyi Carinus, jonka kasvot Marcius tavallisesti maalasi valkoisiksi ja punaisiksi. "Ainoastaan ylimyksillä. Nämät omat tunnustähtiä, joilla ylhäiset eroovat yhteisestä kansasta.