United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
KILPI. Sanottu välein, tehdä vaikeampi! Näytäthän onnellinen olevan. LAMPINEN. Kyll' olen ollut, kiitos Jumalan! Jo monta vuotta siitä vierryt on Kun toinen toisemme me kohtasimme. Kun sota loppui, jättäin kumppalimme, Mä muutin poijes synkkään salohon Harmista, että maa noin hyljättiin Ja altiks vierahille annettiin; Nyt korpea mä kyntää alotin, Kuin esi-isät maata viljelin.
Parooni L. joi punssia kotiväen kanssa, kunnes se nousi hänelle päähän; Louisen viisaat nuhteet olivat vesipisaroita siihen tuleen. Henrik oli ylevän iloinen. Hänen säihkyvät silmänsä ja eloisan kaunis päänsä muistuttivat Apolloa. «Mihin ovat nyt synkät aavistuksesi joutuneet, Henrik?» kysyi Leonore hellästi ja iloisesti, «näytäthän siltä että voisit syleillä jopa Stjernhökiäkin!»
"Mikä sinun on, lapsi?" kysyi sisäänkirjoittaja ystävällisesti. "Näytäthän niin vakavalta ja miettiväiseltä kuin tutkisit taivaan ja maan suurimpia salaisuuksia. Onko sanomalehti saappaanvoide-, juusto-, sikari-, rusina- ja manteli-ilmoituksillaan saattanut sinut niin kovin miettiväiseksi?" "Eihän toki", vastasi vielä nuori rouva kiireesti heittäen sanoman eteensä pöydälle.
Ainoa seikka, josta en vielä ole selvillä, on: pitääkö minun tulla sisään syöden valtio-omena, sillä nämä suomalaiset omenat ovat hyvin happamia? VARRO. Kuningas saa usein maistaa karvasta omenaa, neitiseni. OORTTA. Te olette oikeassa, kyllä koetan. Mutta mikä Liinaa vaivaa? Näytäthän niin onnettomalta lapseni. LIINA. Minä vaan harjottelen rooliani. RIIKKA. Hyvä, mainiosti näytelty.
Hän aikoi ottaa vaimoansa kiinni kädestä, mutta Helena ei niitä liikauttanut tuolinseljältä. "Ei", sanoi Helena, katsoen häntä vakavasti silmiin. "Sanoithan sinä, ett'en minä kelpaa lapseni kasvattajaksi enkä minä kelpaakaan en vielä!" "Mutta näytäthän jo olevan hyvällä alulla voittamassa " hän etsi lievää sanaa "taipumustasi. Ethän ole koko tällä viikolla..."
"Annappa, Publius, solkesi, jolla viittasi on kiinnitetty, näytäthän siihen puettuna omalta sanansaattajaltasi; minä piirrän soljella vastaukseni vahaan."
Parran-ajaja, joka kaikista enimmin piti huolta Carinon suosiosta, tahtoi, kun ei voinut soimata tuotua vaatetta, kumminkin kostaa Manlion kasvoille. "Mistä olet nuot kirpulat itsellesi saanut, Manlius? Näytäthän siltä, kuin olisivat kärpäset pahasti menetelleet rutuullisten kasvojesi kanssa." "Sinä olet barbari, Marcius. Nämät kirpulat ovat kasvoilleni maalatut.
Hän seisoo tuolla ulkona. Ei mene alas rappusilta. Onko hän kahdamielin? Aikoisiko hän ? Torvald, Torvald nyt olemme hukassa! Koetammeko sitä nyt päälle ? Näytäthän aivan kuin olis loppusi käsissä? Nora. Tule tänne. Näetkö tuota kirjettä tuossa? Tuossa katsahda lasin kautta kirjelaatikkoon. Rouva Linde. Kyllä, kyllä; minä näen sen. Nora. Se kirje on Krogstad'ilta Rouva Linde.
"Mutta näytäthän nyt kumminkin hieman iloisemmalta, kuin viimekerralla käydessäsi. Onko sinulla mielessä jotakin parempaa elämäntoivoa?" kysyin häneltä. "On, kyllä on," sanoi hän melkein iloisesti. "Noh, minkälaatuista se sitten olisi?" kysyin.