United States or India ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Palkkanne odottaa teitä hänen haureellisessa sylissään!" Hän meni äkkiä huoneesta, ja hänen hirvittävä naurunsa kaikui hänen jälessään käytävässä. "O Jumala!" huokasi Signe, "vielä eilen kiitin sinua kyynelsilmin tästä hädässä osaa-ottavasta ystävästä, ja nyt tänään! pitääkö jokaisen kukan minun tielläni muuttuman orjantappuraksi, lävistääksensä minun vapisevaa sydäntäni!
»Hyvää yötä, äiti!» sanoi lapsi vallan hiljaa. »Pitääkö meidän taas lähteä pakoon?» Tämä alistuvainen ja liikuttava kysymys osotti kyllä, kuinka paljo poikanen oli saanut kärsiä, ja epäilemättä olikin onnettomuus ollut liian suuri hänelle. »Ei, ei, rakas lapseni, tällä kertaa olemme me turvassa... Nuku vain ... uni vahvistaa sinua.»
Koski vielä vähän jalkaan, vaan hän astui sitä kovemmin sillä. Hän kävi samaa tietä aidan yli ja ikkunasta sisään. Henrik seisoi pöydän ääressä ja käänsi lehtiä kirjoitusvihossa. Ellen meni nopeasti hänen luo, otti tuolin ja istui pöydän ääreen. Pitääkö meidän aloittaa taas, Henrik? Hän ei vastannut, vaan koetti saada erillensä läkkiset lehdet. Minä kysyin: pitääkö meidän aloittaa?
Pitääkö minun siis välttämättä antaa rukkaset, että se asia saisi olla ratkaisematta? sanoi hän voimatta hillitä tuskastumisen itkua. Tietysti sanot: ei, jos et huoli minusta! sanoi Reinhold hermostuneesti. Ja niin loppui tämäkin lyhyt keskustelu siihen, että Helena läksi kesken pois. Taas katseli Reinhold hänen jälkeensä pimeään ja ajatteli tällä kertaa: "Se on jotenkin kummallinen tyttö.
Hän pyykkäsi suutansa ja oudostuneena kysyi: "Pitääkö minun sanoman amen, ja mihin?" "Mihin? Siihen kauniisen rukoukseen!" "Herran tähden, Amelie, mitäs puhutkaan?" "No, voi, voi, kun et sinä ymmärrä! Tiedä sitten, että minä omilla korvillani kuulin, kuinka kauniisti hän rukoili.
"Pitääkö minun nyt maata?" jatkoi hän sitte kovasti puhettaan. "Pitää niin kauan kuin minä lähden armollisten herrain kanssa". "
Pitääkö minun muuttaa huomenna? kysyi hän, Pitää, eukkoseni, sillä tänä iltana on jo myöhäisenlainen, ja me suomme teille yörauhan, vastasi kreivi Bernhard. Minunko muuttaa! Minunko, joka olen asunut tässä viidettäkymmentä vuotta! puhkesi vanha vaimo sanomaan. Ja minkätähden pitää minun muuttaa? Sentähden, että armollinen herranne niin hyväksi näkee. Hän tarvitsee tätä paikkaa.
"Herra prinssi?" ihmetteli sotamarski. "Niin juuri, jalo herra. Pitääkö minun kahdesti pyytää lupaa?" "Ei suinkaan, kuninkaallinen herttua", vastasi sotamarski; "mutta muistatteko te vaan, että ritari Ramorny " "Ei toki liene ruttotautinen, toivon ma?" vastasi Rothsayn herttua.
Tämän kautta hän pian tuli kaupungissa tunnetuksi; häntä sanottiin "prinssin äidiksi" eikä tiedetty, pitääkö hänelle itkeä vai nauraa.
Minulla ei ole suonissa yhtä veripisaraa, joka lähtisi juoksemaan hispanialaisen elämän mukaan, minulla ei ole halua sommittaa askeleitani tuon uuden, varovaisen hovitahdin mukaan. Elänkö minä vaan ajatellakseni elämää? Pitääkö minun olla nauttimatta nykyistä hetkeä, ollakseni varma seuraavasta, ja tämä taasen haaskata ikävässä ja huolessa?