Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
»Niin sinä tulit ja sanoit minulle: 'Mene nyt poika väliin. Mistähän sinä sen niin arvasit, että minä?...» »Näillä korvillani olin kuullut ja näillä silmilläni nähnyt, vaikka ei niillä juuri luulisi näkevän, mutta näkee niillä perhanoilla.»
"Enhän minä mistä tiedä. Mitäpäs eriskummaista siellä nyt sitten olisi tapahtunut?" "Ei muuta eriskummaista, kuin vaan teidän talon tytärtä kuulutettiin tänä päivänä ensimmäisen kerran." "Kuulutettiin!" "Niinpä tehtiin." "Jopa nyt jotain! Ei se mahda olla totta, sinä olet ehkä kuullut väärin." "Kyllä se on totta, kun minä kuulin sen ihka omilla korvillani."
Hän pyykkäsi suutansa ja oudostuneena kysyi: "Pitääkö minun sanoman amen, ja mihin?" "Mihin? Siihen kauniisen rukoukseen!" "Herran tähden, Amelie, mitäs puhutkaan?" "No, voi, voi, kun et sinä ymmärrä! Tiedä sitten, että minä omilla korvillani kuulin, kuinka kauniisti hän rukoili.
Jos niin hulluksi päättyisinkin ja lähtisin talkittamaan takaisin vanhoilla korvillani, niin astelisinko heidän vikurien aasiensa sotkettavana tuossa raitiolla? Könöittäkööt he edellä, me kahnustelemme perässä. MIKKO. Oikein, Kaisa! Hellittäkäät edellä, veljet, antakaat mennä oikein pyrstötähden vauhdilla, me suhutamme suitsuavana häntänä perässä. Tuo meidän muori on vähän kiivasta muoria.
Samoin vaadin häntäkin tekemään, mutta niin ujo oli hän yhä vieläkin, etten korvillani saanut niitä kuulla. Lempeät katsaukset, syleilyt ja suutelot, puhuivat mielestäni kuitenkin selvää kieltä. Kyllä hänkin vannoi, vaikka kainoa naisen tavoin. Paikan, jossa istuimme, pyhitimme. Otimme kumpikin siitä muiston itsellemme. Päivä oli Kesäkuun 20:s.
En tarvitse puhua siitä, mistä syystä sinä varsinaisesti sanot minua pahaksi, sen kuulin viikollakin omilla korvillani, kun Jukke herjasi minua opettajaan ja vielä niin katkeran katalasti nauraa rähäytti sille viisaudelleen.
Niin sokea ei kumpikaan meistä ole, että olisimme haravoinneet pois muistorahan tuollainen kulta-tukaati kiiltää kyllä tarpeeksi ja kyynärän pitkää samettinauhaa ei kukaan elävä ihminen voi luulla kuivaneeksi heinän korreksi... Sitä paitsi kuulin omilla korvillani, kuinka te sanoitte äidillenne, että eilen illalla niin kuin tavallista olitte panneet muistorahan kristalli maljaan piironkilla.
Kuinka? onko hän pyytänyt minun päätäni kardinaalilta! huudahti d'Artagnan, kalpeana kauhistuksesta. Se on yhtä totta kuin evankeliumi, sanoi Porthos; minä kuulin sen omilla korvillani. Minä myös, sanoi Aramis. Silloin, sanoi d'Artagnan, laskien masentuneena käsivartensa alas, on tarpeetonta enää taistella; yhtä hyvin voin jo ampua luodin otsaani, niin sitten on kaikki lopussa.
Koivun vyönä viisi vuotta Päällen kolmenkymmenenkin Puristelin puuta kiinni, Koivuani kasvattelin, Jonka juuresta jurahti Koko koivu kossinensa; Tuli tuosta tuokkosetkin, Tuosta nuolin nuottanuorat, Tuli tuosta tuhansia Kaikenlaisia kaluja, Kuin on muistosta murennut, Tuohen tuumat tukkunansa; Tuohest' on veneitä tullut, Amerikass' aprikoitu, En ole silmillä sihannut, Vaan olen kuullut korvillani.
Eräänä päivänä ennen pääsiäistä selitti opettaja meille viidettä käskyä. Minä olin kuin kuumeessa, vereni kiehuivat niin että helposti sen omilla korvillani kuulin. »Jumala on antanut meille jokaiselle hengen, osan omasta hengestään. Henki on ylevätä, jumalallista ja pyhää. Ja kauhein rikos, jonka ihminen voi tehdä, on hengen riistäminen Jumalan luomalta ihmiseltä», puheli opettaja.
Päivän Sana
Muut Etsivät