Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Muistakaa, herra Markus, muistorahan juttu ei ole loppunut vielä me kuulemme vielä yhtä ja toista". "Sitä saamme odottaa!" sanoi hän keskeyttäen lyhyesti ja ankaralla katsannolla rouvan puheen, ottaen pöydältä kirjat, jotka tyttö oli tuonut.
Eero Heinäkankaasen sovitettuina voisivat nuo sanat merkitä: Tahto ja työ. Myöskin Suomen metsästysseuralta on hän saanut muistorahan. Vielä elämänsä lopulla tarkastaessaan tehtyjä metsästysurotöitään, varsinkin petoeläinten metsästystä, pitäen niitä määrättyinä elämänsä tehtävänä, jotka hänen oli onnistunut täyttää.
"Tuon muistorahan tunnen yhtä hyvin kuin minkä muun tahansa tässä maailmassa se on Louiseni, niin totta kuin kaks kertaa kaks on neljä... Sellaiset ikivanhat perhekalliudet eivät joukottain lennä maailmassa sen sanoi vanha ylimetsänhoitajamme itse edespääsö-päivänä antaessaan pikkutyttärelleni tämän tukaatin se oli oikein juhlallinen hetki ja vieläkin käy kylmä väre selässäni sitä ajatellessani... Ja sen vuoksi sano nyt vaan eihän mitään onnettomuutta ole tapahtunut eikö totta, sinä löysit muistotukaatin tuolta portin ulkopuolella, ja se houkutteli sinua kerran koettelemaan, miltä tuollainen kaunis kiiltävä kapine sinulla näyttäisi".
"Tule sisään Louise, äläkä tee tyhmyyksiä", kuului rouva Griebelin lyhyt ja kuiva käsky. "Anna hänen mennä matkaansa! Vielä tarvittaisiin, että laskisi sanansa täällä kultavaakalle, kuten hovissa, kun sokeakin voi nähdä, ettei muistorahan laita ole oikein.
Niin sokea ei kumpikaan meistä ole, että olisimme haravoinneet pois muistorahan tuollainen kulta-tukaati kiiltää kyllä tarpeeksi ja kyynärän pitkää samettinauhaa ei kukaan elävä ihminen voi luulla kuivaneeksi heinän korreksi... Sitä paitsi kuulin omilla korvillani, kuinka te sanoitte äidillenne, että eilen illalla niin kuin tavallista olitte panneet muistorahan kristalli maljaan piironkilla.
Mies rukka näytti tänään vielä enemmän säälittävältä kun viimmein hän näytti tuskin voivan pitää itseään pystyssä jaloillaan. Hänen lähtönsä aamulla ikkunan kautta lienee kysynyt häneltä jättiläisvoimia ja nähdessään tuota silmiinpistävää heikkoutta oli mahdotointa uskoa, hänet ensin varkaana kuljeskellen asuinhuoneessa ja äärimmäisestä ottanut muistorahan.
Leonore ei joudu vähääkään vahinkoon, sillä minä vakuutan kunniasanallani tämän muistorahan olevan kumminkin kolme kertaa arvoisemman." "Niin, niin, saattaa olla; vaan käykö se myöskin rahasta?" kysyi hän käännellen sormissansa rahaa, joka tuotti isälleni niin suuren hermojen kiihotuksen. "Mitä sillä tarkoitatte?" kysyi hän verkalleen. "No, minä tarkoitan, ottaako kauppamies sen maksosta."
"Mutta täänkaltaisten rahojen ostamiseen en voi olla avullinen teidän kourassanne oleva raha on väärä." Dagobert kääntyi pikaisesti. "Kuka tahtoisi ostaa tuon muistorahan?" "Herra von Sassen." "Kuinka, setä, hän sanoo rahan oikeaksi ja sinä oikaset häntä?... Suo anteeksi, mutta sanat tunkeusivat ehdottomasti suustani minä olin epäkohtelias!" lisäsi hän heti puolustaen itseään.
"Ja tätä minun täytyy kärsivällisesti ja mykkänä kuin kala katsella!" huudahti rouva Griebel aivan liikutettuna ja näytti tytön ahavoittuueita sormia, jotka solmisivat samettinauhaa. "Minun täytyisi nähdä, miten amtmannin piika aivan silmieni edessä solmiaa kaulaansa muistorahan, jota Luiseni kolme vuotta päivät läpeensä on kaulallansa kantanut!
Nuoren tytön katsanto rippui yhä 'omituisessa', joka kaikkien häväistyksien aikana, joita oli saanut osakseen, ei hetkeksikään ollut menettänyt ylpeätä, reipasta käytöstänsä. "Tuo kuuluu haavoittavalta. Sinä olet muulloin hyvä ja lempeä, etkä voi nähdä silmän vettyvän. Maatilan rouvasväki on kai lahjoittanut muistorahan". "Lahjoittanut!" toisti rouva Griebel vihastuneena.
Päivän Sana
Muut Etsivät