United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tätä mainetta hän osasi käyttää ulkomaista luottoa saadakseen ja oli sentähden yksi niitä harvoja, jotka voivat taas heti kohta aloittaa kauppansa suurella menestyksellä; hän osti näet halvalla hinnalla tervaa ja tuotatti suoloja. Kenellä siihen aikaan oli rahaa, se teki loistavia kauppoja.
Ajatelkaat, kuinka paljon puita vaan sen kautta tulisi säästetyksi, että tuvissamme eli asuinhuoneissamme olisi pienemmät ja soveliaammat uunit, jotka vähemmin puita kuluttavat, kuin nuot hirmuiset kivimuurit, joita nyt leipomista ja kuivaamista varten tarvitaan. Puita polttaa on rahaa polttaa.» Kuultuansa näitä sanoja Kultalalaiset kynsivät päätänsä vähän närkästyneinä.
Mitä voi viskaalilla olla tekemistä noiden laista piittaamattomien seikkailijain kanssa? Sarkatakki iski silmää. Sanonpa teidän armollenne erään asian, vastasi hän. Kun kuningas on rahapulassa, tekee hän rahaa hopeasta, ja siihen hänellä on varoja. Kun Görtz oli rahapulassa, teki hän hopeatalareja kuparista; siihen hänellä oli varoja.
Hiisi vieköön, eihän täällä taida päästä mihinkään koko kosioimistoimessa, ajatteli hän itsekseen ja hetken vaiti oltuaan kysyi: Miksi, Maria, ette voi minulle tulla?... Talo on hyvä, sen tiedätte ilman kehumistanikin ... ei ole velkaa eikä perintöosia maksettavia, koska olen talon ainoa perillinen ... eikä liioin ole eläkettä maksettavana, että sen kanssa tarvitsisi räyskiä ja sotia, niinkuin se tahtoo tavallisesti olla, milt'ei joka talossa... Rahaa on säästössäkin ... mitäs puuttuu...?
"Minä olin vielä seitsenvuotinen lapsi", niin kirjoitti kerran Franklin eräälle sukulaiselleen "kun sukulaiseni muutamana juhlapäivänä antoivat minulle pienen summan rahaa. Minä läksin heti puotiin, missä myötiin lasten leikkikaluja.
Milloin eivät torvet soineet, puhui sihteeri rahasta ja talonpojista. Talonpoika, jolla on rahaa, on aatelia. Raha yksin on kuninkuutta, se yksin antaa arvoa, älyä. kaikki muu on turhuutta! Tuli aamu ja tilinteon aika. Topias heräsi täysin pukeutuneena. Hänen päänsä oli raskas, ruumiinsa kipeä, korvansa soivat, kätensä vapisivat.
... »Tuo kesähuvila vetää ja imee sinulta rahaa joka päivä... Lykkää vain sen valmistaminen asuttavaan kuntoon ensi kevääksi, niin pääset huolista; onhan kesä jo kohta puolissa. Eikä totisesti Johan Henrik talveksi kesähuvilaa tarvitse!»...
Työkalunsa jätti hän Mikko Suomenvaaran huvilalle, asettaen ne eteisen nurkkaan. Krokelbyssä oli hänellä toki kamari. Ja nyt oli kesä! Ja rahaa ... sitä oli toki aluksi. Niin, oli täysi kesä. Miten olikaan Krokelby muuttunut? Tuolta pilkistelivät huvilat metsistä ... lehvät piilottivat ja hukuttivat rakennukset kauneuteensa, peittivät ne vihertävillä verhoillaan.
»Minä käsitän, että teillä on rahaa tai teidän isällänne on, mikä muuten on samantekevä. Rahat ovat sijoitetut Sierra Millsin teollisuuslaitoksiin.» »Mitä sillä on tämän kanssa tekemistä?» huudahdin. »Eipä paljon mitään», hän alkoi hitaasti, »muuta kuin että teidän pukunne, joka teillä nyt on yllänne, on vääryyden tahraama. Ruoka, mitä te syötte, niinikään.
"Siitä saat olla varma, vaan olisit sen ehkä ilmankin saanut, niin mitättömänä en isäntääni pidä, ett'ei hän piian palkkaan rahaa saisi", sanoi Elsa. Katri katsahti viistoon Elsaa. "Onpa sinulla hyvä luottamus", sanoi Katri. "Kyllä ne rehellistä väkeä ovat maisterin herrasväki", sanoi mummo, puuttuen puheesen. "Ei niissä mitään pelkäämistä ole, eikähän ne edes ylöllisesti eläkään."