Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Silloin kun muualla myötiin pölkkymetsiä hirmuisiin hintoihin, ei tämä maanwiljelyksellä eläwä kansa kyllä koonnut niin äkkiä tuhansia kukkaroonsa, mutta woitto oli sittenkin heidän.
Viiniä ja vieraita kesti niinkauan että talo myötiin ja me muutimme asumaan hyyryille. Olin silloin jo niin suuri, että muistin kaivata kodin pientä puutarhaa, jossa Maiju leikki kanssani. Kuin viini ja vieraat loppuivat, rupesi isä juomaan viinaa ja lyömään..." Josun ääni sortui ja hän nousi lähteäkseen avaamaan puodin ovea. Topias hänet esti.
Somistaa omat pukunsa ja pukeutua Nelma kyllä osasi: mutta pukujen tekeminen toisille oli vaikeampaa kuin hän luulikaan. Silti sai hän yhä hiukan työtä... Kylmä hänellä oli: halkoja myötiin täällä kiloittain. Eikä rahaa riittänyt edes kunnolliseen ravintoon. Yhtiö korotti vuokria.
Muinoin myötiin sillä tavalla usein enemmän kuin 200,000 neekeriä vuodessa miehiä, vaimoja ja lapsia. Noin 50 markkaa maksettiin niistä kustakin; mutta myös monta kaunista nuorukaista myötiin pieneen viinalekkeriin ja vieläpä usein vähempäänkin.
Talo oli nytkin hywissä waroissa: monta aittaa seisoi monenwuotisia jywiä täynnä, joita ei hywinä wuosina hukattu milloinkaan, mutta kun sattui tulemaan katowuosi, myötiin niitä rahalla ja welaksi korkohinnalla ja tuokin tapa lisäsi suuresti talon entistä warallisuutta.
Sitä en voinut saada, se oli yhtä mahdotonta kuin lähteä taivaalta alas ottaa. Kuinka niin, etkö kelvannut samaan taloon, jossa ruotilaisena olit? Siihen kyllä olisin kelvannut, vaan se talo tuli autioksi. Talo myötiin ryöstöhuutokaupalla ja Matti isäntä itse joukkoineen joutui mieroa mittailemaan.
Siihen tuli hyvästi peltoa, niittyä, metsää ja tekomaata ja kantataloon ei tarvinnut torpan mainitun ajan kuluessa maksaa veroa eikä tehdä päivätöitä. Maa ja liika irtain myötiin ja tuotti semmoisinaankin kymmeniä tuhansia markkoja; eläimet, heinät, viljaa ja tarpeellisimmat työkalut jätti Jaakko myömättä ja vei ne Tinttalaan. Huutokaupan päätyttyä kutsui Jaakko renki Kallen tykönsä.
Etempänä pimeässä vaateseinän takana, jossa ihmiset olivat yhteen sullottuina kuin muuri ja josta tanssiin yhä tuli uusia, punaisia, meluavia tanssijoita, myötiin jotain, jota kutsuttiin punssiksi. Vähän aikaa senjälkeen seisoivat he yhdessä portailla, jossa hän tarjosi tytölle tätä juomaa kupposesta. "Kuka hän itse oli ja kuka tyttö oli!" ei hän enää tullut ajatelleeksikaan.
"Vaan nyt minä kerron. Kuin olin kuudennella vuodella, silloin minut jo myötiin yhdessä ensimmäisen herrani koirain ja hevosten kanssa, tilaa rasittavain velkojen suoritukseksi. Minä näin, mitenkä äitini ja hänen seitsemän lastansa huutokaupalla myötiin, ja kuulin hänen vaikeroimisensa joka kerran, kuin joku lapsista annettiin toiselle ostajalle.
Kaikki olivat vaiti. Ruhtinas kiihtyi. »Missä? Totuuden pitää tulla ilmi!» »Joitakuita myötiin orjiksi Moskovassa, vaan enimmät eivät enää ole elossa», vastasi Aleksei viimein. »Eikö enää elossa? Kuolleetko? Mitä se merkitsee?» Taaskin olivat kaikki vaiti. »Vastatkaa! taikka kaikkein pyhimysten nimessä, minä kyllä kiskon teistä totuuden verellä!»
Päivän Sana
Muut Etsivät