United States or Mauritius ? Vote for the TOP Country of the Week !
Et ajattelisi, et liikkuisi, et puhuisi. MAIJU. Kuule mikä se oli? HANNA. Ei mikään, ei ikinäs mikään. Rupeatko sinä taas kuvittelemaan ? MAIJU.
Kasvot punaisina saarnasi jo äiti harmistuneena: "Sinä, Maiju, unohdat että olet vanhempiesi lapsi, ja että nuorelle tytölle ei sovi semmoinen miesten jälestä rullautuminen. Mitähän siitä sanoisi pappilan herrasväki ja lukkarin rouva ja koko Tohmajärvi." Hän saarnasi kauvan. Mutta minä en antanut sen vaikuttaa.
MAIJU (tarttuu molemmin käsin äidin kaulaan).
Maiju ja Solmia kertoivat, miten ihanaa järvellä souteleminen oli ollut ja miten he nimensä olivat saaneet koivuun piirretyiksi. Mutta hetken perästä he rupesivat kaipaamaan Jojua ja Sakkia. Kyllä he tulevat, sanoi pruustinna, joka nähtävästi tiesi, mihinkä he olivat menneet. Kun sitten vähän aikaa olivat odottaneet, niin pojat tulivat ahosta esiin. Marjapojat! huudahti Solmia.
Mihinkä se taas on vienyt minulta paperit ja kynät ja musteet? Martha, Martha, Martha! Hoi, hoi? Mikä siellä on hätänä? MAIJU. Pian tänne! Niinkuin olisitte jo! No, herra siunaa MAIJU. Mihin te taas olette kätkenyt minulta paperit ja kaikki kirjoitus-verstaat, kun niitä ei näy missään? MARTHA. Ja mitäs te niitä aina tänne kuletatte? Onko niihen paikka salin pöyvällä onkoo jo vaan?
Voi, tulta, tulta! Hanna kulta, sytytetään kaikki lamput ja kynttilät. HANNA. Kyllä, kyllä. Istu rauhassa sinä, minä sytytän... Ja avaan vielä ikkunankin. MAIJU. Kuinka kauniisti he laulavat! HANNA. Ihmeen kauniisti. Ja kuule siellä on katu täynnä ihmisiä. MAIJU. Voi sentään, kuinka ovat ystävällisiä. Kun tulivat vielä laulamaankin.
Mutta samassa kun hän pääsi törmälle, kuuli hän appi=waarinsa päästäwän sydäntä särkewän äänen ja samassa kuuli hän takaansa pikku Kallen, kuudennella wuodella olewan poikansa, lapsellisen äänen huutawan: "äiti!" Maiju pyörähti katsomaan koskeen päin, ja säkki putosi omin waltoinsa hänen seljästänsä. Mitä näki hän nyt?
Hälisen rouva oli pestyjä vaatteita tarkastellessaan löytänyt sukkani ja kysyi äidiltä: "Itsekö se Maiju on nämä sukat neulonut?"
Matlena, muistatteko sitä satua, kun tyttö kävelee metsässä, niin kaikki tähdet putoavat alas taivaalta ja sitten ne taas kohoavat ylös, ja kun tyttö katselee ympärilleen, on koko metsä täynnä hopea- ja kultarahoja. Muistatteko? MATLENA. Semmoista tapahtuu vaan saduissa. MAIJU. Niin, vaan minäpä olen lukenut sen oikein kirjasta. MATLENA. Tosiako ne sitten kaikki ovat, mitä kirjoissa luetaan.
Hän oli kuullut kerrottavan, että Mauri oli ruvennut väkeviä maistelemaan, mutta kun suntion Maiju sitä etenkin oli puhunut, niin ei Valva oikein ollut asiasta varma. Maijuhan tiesi usein sellaisiakin jutella, joissa ei ollut mitään perää. Mutta nyt hän näki omin silmin asian todeksi.