United States or Russia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ah! herra, huudahti Planchet huomattuaan isäntänsä, nyt ovat taas asiat pahasti, ja minä olen ikävällä odottanut tuloanne. Mikä nyt hätänä? kysyi d'Artagnan. Oh! herrani, vaikka sata, vaikka tuhannen kertaa koettaisitte, ette voisi arvata, kuka on käynyt täällä tapaamassa teitä poissa-ollessanne. Milloin? Siitä on puoli tuntia, te olitte silloin herra de Tréville'n luona.
«Kas niin, kas niin!» hän lausui, «mikä nyt on hätänä? Minkätähden ahdistatte minua noin? Enkö saa olla rauhassa? En tahdo tanssia, Henrik herraseni!
Kerran, kolakkaa ilmaa vielä kestäessä, kuljeskeli Knut aamulla aikasin kaupungin syrjäkatuja, ollen matkalla Pietari Strömin luo. Kulkiessaan talon sivu, joka oli kadun vähäpätöisimpiä, syöksyi sieltä ulos mies paljain päin ja huusi: »se kuolee, se kuolee lapsi kuolee, Jumala minua auttakoon!» Hän töytäsi Knutia kohti. Se oli Kurt Stubb. »Mikä on hätänä?» Knut kysyi.
Hei, mikä hätänä? Ah ! MATLENA. Tulipalo! ANTTI. Mikähän siellä palaa? MATLENA. Kuinka se kiihtyy! Tuota, tuota! Näettekö noita tulikieliä, kuinka korkealle ne nousevat? Ja semmoista paksua savua! Tuntuu niin kamalalta, että oikein vapisuttaa. Topra, tule katsomaan! TOPRA-HEIKKI. Mitäs siinä katsomista. Riihi se vaan on. ANTTI. Vahinkoa parhaiksi. Varsinkin jos sattuu olemaan eloa sisässä.
Vihdoin tointui hän sen verran, että huomasi porstuassa pidettävän melua. Hän kuuli heleän lapsen äänen useasti mainitsevan nimeänsä ja äänteliän olevan ikäänkuin jonkunlaisessa hädässä. Hitaasti ja vastahakoisesti nousi hän tuolilta ylös, mennäkseen katsomaan, mikä siellä eteisessä on hätänä.
Ja olla petolintujen ruokana, sanoi nainen, ja hänen ruumistaan näytti pöyristyttävän. Onko sitten parempi joutua matojen syötäväksi? jatkoi tyynnyttelevä isäntä. Voi, häntä onnetonta, onnetonta! Mikä hänellä on hätänä?... Hän kuoli niinkuin miehen sopii, se täytyy minun myöntää ... ei hän silmäänsä räväyttänyt, ei huultaan väräyttänyt. Te siis näitte hänen kuolevan?
Kun he tulivat Kuninkaankadulle, huusi Swart: »Tässähän on hirmuinen joukko ihmisiä; mikähän nyt on hätänä?» »Täällä on varmaankin markkinat», sanoi Witt. »Ehkäpä on, naapuri. Kuulkaa pojat, kulkekaa käsihakaa, jottette eksy meistä tässä kauheassa tungoksessa!» He tarttuivat toistensa käsivarsiin ja lähtivät astumaan katua alas.
Hän oli lihava, lyhytvartaloinen, neljännellä kymmenellä oleva herra, jonka silmät olivat viisaat, kasvot paksut ja sileiksi ajetut, mutta kasvojen ilme todisti hyvää sydäntä. Hän tutki heti pojan, tunnusteli hänen valtimoaan ja kuunteli rintaa. Sitten sanoi hän hyväntahtoisella äänellä mutta vakavan näköisenä: "Eihän tässä mikään hätänä. Poika vaan kasvaa, se tulee siitä.
Ei ole hätänä mikään muu, vastasi Pekka rauhallisesti, kuin ettemme tarvitse lukkaria emmekä pappia hautautuaksemme. Kuinka pitkältä on tästä lähimpään taloon? Muistelen olevan peninkulman paikoille. Etkö näe tulta tuikkavan tuolla metsän sisässä? Taitaapa tuikkaa... Riisu hevoset, ja ratsastakaamme sinne! Ei, hyvä herra, se ei käy päinsä.
Sitten, hän poloinen, ei enää joutunut muusta huolehtimaan kuin lapsestaan. Siitä hän houraili ja se hänellä oli mielessään, kun pääsi vähän selvenemäänkin. RISTO. Mutta tosiaan! Mikäs minulle tulee tässä eteen tuon lapsen kanssa? LEENA-KAISA. Sitä olen minäkin juuri miettinyt. RISTO. Olisi hän edes vanhempi, mikä sitten olisi hätänä. Ajaisi häntä kerjuulle, ellei muu auttaisi.