Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
'Suokaa anteeksi, herra Stubb; mutta kuin mies, joka on niin rehellinen ja kristillinen, joksi Hamre yleisesti tunnustetaan, vastustaa tätä avioliittoa, niin minä elävästi tunnen olevani vakuutettu, että siinä on jotain kieroa, ja että ainoastaan todellisesti siveelliset syyt »Herran tähden, siitä olin minäkin elävästi vakuutettu.
»Ky-yllä luonnollisesti olkaa niin hyvä Jumala paratkoon » Sisään astui se, joka ei koskaan puhunut äidinkieltään, »konsuli», ja toinen, joka konsulin hääpäivästä oli tullut hänen ystäväkseen, diplomaatti Stubb. He antoivat molemmat Holtille kättä. Sitten sanoi Stubb, joka kielellisten vaikeuksien vuoksi johti puhetta: »Saammeko me puhua erittäin teidän kanssanne, Holt?»
»Perhanan muisti », Kurt Stubb taas alkoi, mutta joutui niin oman ihastuksensa valtaan, ettei päässyt pitemmälle. Kornelia oli lähestynyt portaita ja kuunteli hämmästynein silmin Björnholtin puhetta. Hän ei oikeastaan ymmärtänyt, mitä nämä oudot sanat merkitsivät; mutta hänestä tuntui siltä, kuin hän olisi katsonut sepän ahjoon ja hengittänyt tulikuumaa ilmaa.
Kerran, kolakkaa ilmaa vielä kestäessä, kuljeskeli Knut aamulla aikasin kaupungin syrjäkatuja, ollen matkalla Pietari Strömin luo. Kulkiessaan talon sivu, joka oli kadun vähäpätöisimpiä, syöksyi sieltä ulos mies paljain päin ja huusi: »se kuolee, se kuolee lapsi kuolee, Jumala minua auttakoon!» Hän töytäsi Knutia kohti. Se oli Kurt Stubb. »Mikä on hätänä?» Knut kysyi.
Holt alkoi taas tirkistellä ja kumartaa, hapuili vähän hämillään ympäri huonetta, ikäänkuin hän olisi etsinyt jotain, pääsi viimein selville, että se oli tulta, ja se kädessä aukasi hän oven viereiseen huoneeseen: »Olkaa hyvä, hyvät herrat.» Knut kuuli, että Stubb johti puhetta. Tuon tuostakin kuului konsulin basso, ja lopuksi Holtin korkea ääni.
Stubb vastusti niitä kiivaasti. Hän vakuutti, että ajatus oli konsulin, jonka kauppakuntoa ei kukaan uskaltane epäillä. Hän oli tullut Stubbin luo ja oli »niin, suokaa anteeksi, konsuli, mutta se oli hyvin kummallisella kielellä» selittänyt hänelle, että se oli kaupungille korvaamaton vahinko, jos Holtin täytyisi lopettaa liikkeensä.
Se on hymyillyt! Hitto vieköön, se on hymyillyt! Minä olin juuri tulossa teidän luoksenne. Ajatelkaas, se hymyili aivan niinkuin ennen, noin aivan tyytyväisesti ja veitikkamaisesti. Se on merkillinen lapsi!» Knut meni sisään; Kurt Stubb riensi eteenpäin pitkin katua ja puhutteli toista ventovierasta toisensa perästä ja julisti sen uskomattoman uutisen, että »lapsi on hymyillyt».
Viimeinen sisääntulijoista oli mies, jolla kaikki oli pyöreätä. Pää hänellä oli pyöreä kuin pallo ja kalju, vatsa pyöreä, kädet pyöreät ja korvat pyöreät ja niissä lyijyrenkaat. Se oli entinen laivuri, nykyinen koroistaan eläjä Kurt Stubb. »Te odotatte kai sisarenpoikaa?» Vik sanoi tukkukauppiaalle. Hänellä oli syvä, kumea ääni.
Hän hypähti alas penkiltä ja alkoi juosta edestakaisin huoneessa lyhyillä, hyppivillä askelilla. Hän oli juuri rupeamaisillaan lähemmin selittämään tuumaansa, kuin ovelle koputettiin. Se oli Knut. »Siinä hän on!» Stubb huudahti. »Kiitä häntä, konsuli. Hänettä sinä nyt ehkä olisit pojatta.»
Hän ei yhtä suuresti ihaillut Björnholtin muistia kuin Stubb. Björnholt kääntyi. »Ja hänen lähin alipäällikkönsä», hän lisäsi. Hän lähestyi sitten Stubbia ja alkoi vähän hiljempaan: »Kuulkaas, tiedättekö, mitä kerrotaan Fonnista ja hänen uudesta kilpailijastaan pastori » Stubb rykäsi kovasti, veti sitten Björnholtin syrjään ja kuiskasi: »Hiljaa ettekö te muista Vikhän on »
Päivän Sana
Muut Etsivät