United States or Japan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Epävakaisilla askelilla, pelonalaisesti katsellen ympärilleen astui hän oikeuden-palvelijan seurassa huoneesen. Kanteenalainen, jonka viimeinen tapaus myöskin oli herättänyt uneilevasta levostaan, oli tietämättänsä kääntynyt oveen, ikäänkuin saadakseen mitä pikemmin odotettua nähdä.
Neuliaisna sinne nuoret juoksi, kontiona sinne vanhat kulki, petran askelilla poiat potki, neiet joutsenena souten joutui kaikki sinne, kunne viiru viittas, kunne rata rasti, juova johti.
Se ei hänessä ollut miellyttävää, että hän oli kalpea, vaan se, että hän tuli ovesta sisään semmoisella katsannolla kuin Hamlet pääkallolla, ja astui intomielisillä askelilla Julian eteen, nosti hänen kätensä huulillensa ja piti sitä siinä kauan, ehkä pitäisi sitä vielä nytkin, ellei Julia olisi puhutellut häntä ja tarttunut hänen käteensä.
Nehljudof huomasi sen ja heitettyään pois kamman, liikahti häntä kohden. Mutta Katjusha samassa kääntyi kiireisesti ja läksi menemään tavallisilla keveillä ja nopeilla askelilla pitkin käytävän mattoa. »
Luokseni päästyään ojensi hän sanaakaan lausumatta kirjeen minulle ja kääntyi takaisin hitaisilla askelilla. Kun hän oli poistunut, silmäsin minä kirjeeseen. Se oli Tiinalta. Sen huomattuani wawahdin minä, mutta aloin sitä kuitenkin lukea; se kuului näin: 'Rakas sisareni, Mari! Kirjeestäsi näin minä, että sinäkin olet saanut tietoosi tuon kamalan ja murhaawan petoksen.
Perhe heittäysi riemun valtaan. Helena liikkui ympäri kepeillä, notkeilla askelilla, alati puolisonsa vieressä taikka silmin seuraten häntä. Cineas heitti hartioiltaan sen edesvastauksen taakan, joka oli raskaasti painanut häntä, ja osotti todellisen Athenalaisen vilkkautta ja mielen hilpeyttä.
Myöhään oli aika jo kulunut, kun toverit erosivat. Antti-maisteri astui kotiansa epävakaisilla askelilla. "Teistä ei tule miestä kuuna kulloin päivänä" ja "hän on enkelin kaltainen," puhui hän itseksensä. "Uskotko sinä, Antti Sormunen, enkelejä?... Hym! ... matami Rask saattaisi olla enkeli, mutta siksi on hän liian vanha ja ruma."
ja laiha murha, Peljästyneenä hukan ulvonnasta, Tarqviniuksen pitkill' askelilla Kuin haahmo hiipii kohti saalistansa. Macbeth. Noin neljänneksen tiiman äsken kerrotun tapauksen jälkeen vallitsi hiljaisuus kuninkaallisen asunnon edessä.
Hänen pukunsa oli hyvin risainen ja likainen, toinen käsi oli verinen. Astuessaan edestakaisin nopeilla, lujilla askelilla ja kiihkeästi hengittäen ja täyttäen huoneen kovalla myskin hajulla, repi hän ensin plaidin päältään ja lennätti sen lattialle, sitten kaapun ja nutun. Vihdoin repäsi hän yhdellä tempauksella hameen röijyn auki, niin että napit vierivät lattialle.
"Ei", sanoi poro, ja koko hänen ruumiinsa alkoi vavista, "se on vuoren haltian jalkain kopsetta; hän, näet astuu jättiläisen askelilla meidän jäljestämme, ja nyt olemme hukassa, sillä hänen kynsistään ei kukaan voi pelastua." "Eikö tähän sitte niitäkään neuvoa ole?" sanoi Sampo. "Ei", vastasi poro, "tässä ei muu auta, kuin koettaa päästä pappilaan, joka on tuolla Inarinjärven rannalla.