United States or Armenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päälläni taivas pimeä ja allani musta multa. Ma menen hukkaan ilman sua. Auta, Anja kulta!» Taideniekka tarmotonna seisoi Anjan eessä. Anja rukka nauraa hyrski aivan silmät veessä. »En ole aivan huono niin kuin huonolta ma näytän. Paljon voittaa vielä voin, jos voimani oikein käytän. On mulla yksi ajatus, on ollut lapsest' asti. Joulun' tahdoin tehdä ma. Se elon tieni rasti. Joulun.
Ei se muille antaisi; eikö tuo kesytelle tyttöä omille pojilleen. Mitä ne suruttomat ja mökittömät perintöakalla tekee. Se on niinkuin Rasti sanoi kerran häissä juopuneelle, jolta oli hattu kadonnut, että autuaalle annetaan kintaat, vaan jumalattomalta hattukin menee. Jokohan niin on? sanoi Pasanen.
Neuliaisna sinne nuoret juoksi, kontiona sinne vanhat kulki, petran askelilla poiat potki, neiet joutsenena souten joutui kaikki sinne, kunne viiru viittas, kunne rata rasti, juova johti.
Totteli vaimo miestänsä ja poika kuuli isää. Aivan toinen aika on nyt meillä siitä asti, kun herrat ruukin laittoivat ja mittar' metsät rasti. Pyhä oli ennen lemmenliitto, vakainen sen vastuu. Kirkkomäellä kaulakkain nyt nämä nuoret astuu. Tytöt juoksee ruukilla ja pojat myllärillä. Pojat työnsä unhottaa ja tytöt kunniansa. Viina virtaa tulvanaan ja turmeltuupi kansa.
Tuonko riennät riemun tähden? »Seppelpäänä täältä lähden.» Vaan jos kaadut etkä voita? »Tahtoani kunnioita!» Tahtoasi tuhkaks tulla? »Ei lie vaalin valta mulla!» Jos ei sulla, kellä sitten? »Tutki juoksut jumalitten!» Tutkin poves pohjaan asti. »Sinne Luoja tiensä rasti.» Rakkaus on Luojan rata. »Oppinut en parempata.»
On valtias poissa, mut voittojensa kulku aaveena vyöryvi aikojen halki, on valtias poissa, mut iäti seisoo se huone, min kätensä voimakas kerran vuorille vuoli, on valtias poissa, mut henkensä yhä huipuilta hyisiltä kansoja ohjaa, on valtias poissa, mut auki on rata, min tarmonsa rasti, on valtias poissa, mut voittojensa vaunut säihkyen vyöryvät aikojen yössä. Ma voitin.
Muistatteko, kuinka muinoin lassa talvihämyn tullen ikkunassa istuttihin kanssa siskojen syvään tuumien ja tutkien? Muistatteko, kuinka metsän rantaan päivä vaipui niinkuin aalto santaan, jälkeen jäi vaan vaahtokuplat sen, kultakuplat aallon kultaisen? Muistatteko, kuinka kamalasti silloin rusko päivän haudan rasti, pilvet paloi, hehkui hattarat, tulta hyrskyi taivaan rantamat?