United States or Botswana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Taittoi häijy poika tuo Ruusun kankahalla; Ruusu pisti eikä suo Eipä auta kaivut nuo, Jop' on valtans' alla. Pikku ruusu punainen, Ruusu kankahalla. Sokkosilla. Sa rakas Lotta kulta, Miks kääntyy poies multa Ain' avosilmäs sun? Vaan silmät sitehessa, Sa heti, haetessa, Jo löysit miksi? juuri mun. Sa tartuit kauloihini Ja pidit minust' kiini, Sun sylees kaaduin ma.
Kaihon muistokin Saa armaan suukkoon hälvetä nyt multa! VlHKIJUHLAN J
Mut mulle näyttäytyi Beatrice kaunis, hymyileväinen niin, hän että multa jää niiden joukkoon, joit' ei muisti tapaa. Samalla silmäni taas saivat näön ja näin ma siirtyneeni korkeampaan autuuteen yksin kera vallattaren. Tajusin hyvin, että noussut olin, ma kiihkeästä tuikannasta tähden mi tavallista palavammin puunsi.
Muut kaikki multa he kysyy näin Niin tuttavat mun kuin ystäväin Mut yksin hän, syy kaiken tään, Ei huomaa muutosta ensinkään. SEN JO TIED
Puolen päivän aikaan kuului pitävän olla perillä, jos mieli nähdä niin olivat mökissä tienneet kertoa... Tavallista kiiruummin astuivat Matti ja Liisa, ponnistellen mäkeä ylös. Kuumunut multa jo Liisan jalkopohjia poltteli, ja Matin kantapäätä hankasi kenkä. Päivä hellitteli niskaan melkein kuin keskipäivällä.
Niinpä onkin orastava suomenkielinen sivistys ja sivistyneistö vielä kokonaisuutena katsottuna sivistyksellistä uutisviljelystä ja kantaa se ja tulee vielä ihmispolvet kantamaan tätä samaa uutisviljelyksen, uuden raiviomaan epätasaista leimaa. Vielä pilkistää tuolla täällä silkka korpi sarkojen keskeltä ja maa kokonaisuudessaan on vielä matalalti viljeltyä, multa karkeata ja murenematonta.
Oli nainen nuori mulla, tarpoi lunta talvisäissä, on nyt tupa tuiretulla, nääntyi tielle synnyttäissä, puhui jäinen pohjatuuli, kylmät siinti tähdet taivaan, taaton kirot korpi kuuli; kohta astun kuolon laivaan. Jää nyt multa pikku piltti.
TIMON. Ne konnat salvanneet on hengen multa. Vai velkojia! Perkeleitä! FLAVIUS. Oi. rakas herra, TIMON. Mitä, jos sen teen? FLAVIUS. Hyvä herra, TIMON. Teen sen. Hovimestari! FLAVIUS. Täss' olen, herra. TIMON. Niinkö joutuisa? Taas kaikki ystäväni tänne kutsu, Lucius, Lucullus ja Sempronius: kaikki; Ne konnat minä vielä kerran ruokin.
Näin ma kerran silmät synnilliset, silmät suuret, tummat, tulta-lyövät, jotka vaati kaikki tai ei mitään; niiden vierell' loisti silmää kaksi sinistä kuin lemmenkukka rannan, eikä mitään vaatineet ne multa, mutta lupasivat kaikki, kaikki.
Oi iltaruskonen, Sanan viejä herttainen, Huokaukset ja kyyneleet Saata hälle multa, Ja jos kuolen ja ruususet Kysyis syytä sulta, Sano: sydän hukkui lempehen. Lakattuaan laulamasta otti Fredrik matkalaukustaan vahapalasen, lämmitti sen rintansa kuumuudella ja alkoi sievästi ja taiteellisesti muodostaa siitä kaunista, hienoa, satalehtistä ruusua.