Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. toukokuuta 2025
Moni ikkunanruutu oli sitäpaitsi rikki ja siivo huoneessa oli todella sellainen, että minä päätin setäni täällä viettäneen jonkun aikaa vihastuneiden naapuriensa piirittämänä mahdollisesti Jennet Cloustonin piiritystä johtaessa. Ulkona paistaa hellitteli aurinko, ja kun kurjassa huoneessani oli tavattoman kylmä, aloin koputtaa ja huutaa siksi kuin vanginvartiani tuli laskemaan minut ulos.
Kun kerran kävin jälestä Sillä paikalla samalla, Jopa saariki saneli, Saaren rannat raukotteli, Itkivät ihanat nurmet Ahot armahat valitti, Nuoret heinät hellitteli, Kuikutti kukat kanervan, Tuota piian pillamusta, Emon tuoman turmellusta. Eipä noussut nuori heinä, Kasvanut kanervan kukka, Ei noussut sinä ikänä Sillä tuhmalla sialla, Kuss' on piika pillattihin, Emon tuoma turmeltihin.
Puolen päivän aikaan kuului pitävän olla perillä, jos mieli nähdä niin olivat mökissä tienneet kertoa... Tavallista kiiruummin astuivat Matti ja Liisa, ponnistellen mäkeä ylös. Kuumunut multa jo Liisan jalkopohjia poltteli, ja Matin kantapäätä hankasi kenkä. Päivä hellitteli niskaan melkein kuin keskipäivällä.
Siin' itki ihana nurmi, Aho armahin valitti, Nuoret heinät hellitteli, Ruikutti kukat kanervan Tuota piian pillamusta, Emon tuoman turmelusta; Eikä noussut nuori heinä, Kasvanut kanervan kukka, Tuolla paikalla pahalla. Tämän luonnon surun näkö herättää vähän aikaa nukuksissa olleet Raivottaret Kullervon povessa.
Valoi kansain elimiin, Aamuruskon lailla, uutta Elonvoimaa, tenhoa; Suojaeli vapautta, Hellitteli kahleita. Itse jalo kevät, Hän Kantoi kansain kevähän: Tallensi sen povessaan Suuriss' aatteiss', aikeissaan. Paljon suurta nuorukainen Kantanut lie rinnassaan, Mies kun jalotöillä maineen Kiitosta sai kaikumaan.
Niin, sinä voit uskoa minua kun sanon, ett'ei kukaan olisi voinut olla, parempi minua kohtaan, kuin Aslak silloin oli". Ja Liv kertoi heistä kaikki, ja, joka kerta kun hän mainitsi Aslakin nimen, hellitteli hän erityisellä hellyydellä tuota nimeä. Sanat soivat silloin aina niin hempeästi, jospa surullisestikin. Gunnar kuunteli Livin kertomisia, pöytään nojautuneena ja katsellen maahan.
Sitte vaihamma vajoja, Kahenkesken kaihojamme. Minkä osan ottamisen ja kanssakärsiväisyyden onnettomasta tapauksestansa eikö anna tyttö moninaisille eläviksi ajatetuille aineille, kun laulaa: Tuota saariki saneli, Saaren rannat raukoitteli, Tuot' itki ihanat nurmet, Ahot armahat valitti, Nuoret heinät hellitteli, Kuikutti kukat kanervan, Tuota piian pillamusta, Emontuoman turmellusta; Eipä nouse nuoret heinät, Ei kasva kukat kanervan, Kasva ei sinä ikänä Sillä tuhmalla sialla, Kuss' on piika pillattuna, Emontuoma turmeltuna.
Jos niin, että joku tähän mökin tekisi, tuohon saisi pikkuisen matkan päähän kaataa kasken ja lehtoa sitten sitä myöten yhä eteenpäin ... kyllä sitä riittäisi. Istuskelin kauan aikaa mäen kalteella ja polttelin piippuani. Sorsa narahteli silloin tällöin poikineen siellä alhaalla tyvenessä lammessa, ja päivä hellitteli lämpimästi pilvettömällä taivaalla.
Kiusoitti myös veljeksiä, ettei Eero aina harjoitellut opettajavirkaansa suoralla vakuudella, vaan hellitteli useinkin suustansa pisteleviä kompasanoja. Oli hän jo saanut veljiltänsä monta varoitusta, mutta mielensä viehätti häntä.
Ja hongat humisi huolissaan Suomen salomailla ja surua solkikoivut soi ja huokasi korven kuuset; hellitteli heinät vienot, kuikutti kukat kanervan, ahoset armahat vaikeroi ja nurmet nuoret itki. Ja Väinön kantelo kaiutonna valitti kivillä rannan ja Suomen laulu orpona, onnetonna vieri maita, vieri soita, vieri synkkiä saloja vaan nääntyen näljissänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät