United States or Saint Lucia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aslak puolusti itseänsä niin hyvin kuin mahdollista, mutta nähdessään että Gunnar nosti kättänsä lyöntiin, kumartui hän alas ja huusi hänen korvaansa sanat: "muista Aslak Braaten'ia, Gunnar!" Gunnar horjui kuolon kalpeana taaksepäin, mutta Aslak tarttui lakkiinsa ja luikahti ulos. Gunnarin silmissä kaikki musteni, ihmiset kokoontuivat hänen ympärilleen.
Gunnar rakasti Liviä ja Liv rakasti Gunnaria, isäänsä, ja molemmat antoivat pitäjän tuumia ja kuiskailla, niin paljon kuin tahtoivat. Ja nyt Gunnar oli neljänkymmenen paikoilla ja Liv oli kuusitoista vuotias. Vielä asuivat samassa paikassa eikä seudun asukkaat vieläkään tietäneet niistä sen enempää, kuin kymmenen vuotta sitten.
Herra Jumala, anna mulle syntini anteeksi ja päästä meitä kaikkia pahasta!" Ja Gunnar rukoili ääneensä Isä meidän, rukoili sen kerran ja vielä toisenkin. Kamarissa istui Liv sängyn vieressä, jossa vieras makasi. Hän oli pannut vadin luotansa ja sanonut kiitoksia ruo'asta; mutta Liv piti hänelle vielä kynttilää polvellansa. He juttelivat.
Hän tahtoo houkutella sinua pois luotani, mutta viimeisen kerran on hän jalkansa kynnykselleni pannut. Missä hän on? Kylässä, sanot sinä? Jumalalle kiitos tästä hetkestä, ehkä minä vielä voin sinut pelastaa". Gunnar tarttui hattuunsa ja riensi ulos. Liv tahtoi huutaa häntä, vaan ei saanut sanaakaan suustansa.
Mutta hiljaista ja rauhaista Haugen'issa oli, hiljaisuutta ja rauhaa Gunnar juuri etsi. Ihmisiä hän ei nähnyt, vaan hänellä oli itsessään tarpeeksi paljon, aurinkoa hän ei nähnyt, mutta hänellä oli Liv. Hän oli auringon säteenä huoneessa. Hän hyppeli, hän juoksi sisään ja ulos, hän askaroi, hän lauloi, hän auttoi isäänsä töissä voimiansa myöten ja luki hänelle joka ilta Raamatusta.
GUNNAR. Turhaa on kiihoittaa minua pilkka-lauseilla! Kåre'lla on rauha ja turvallisuus meidän suhteen! HJ
Gunnar, malta mieles. HJ
GUNNAR (kiiholla). Niin olikin! Mitätön on minun kostoni
Mutta jos sinä tahtoisit antaa mulle yösijaa täksi yöksi, vaikkapa nurkassa tuossa, niin kiittäisin sinua niin, että ". Vieras ei saanut muka sanotuksi sen enempää itkusta, ja hieroi silmiänsä käsillä. Gunnar seisoi nojaten seinää vasten ja katseli häntä. "Kyllä kai siihen neuvo keksitään, arvaan minä", sanoi hän viimein, "mutta miksi menit ulos tällaisessa ilmassa?"
GUNNAR. Ole säädyllinen, Hjördis; sopimatonta on noin käyttäidä! Jää, kasvin-sisko, jää tänne; minä puhun isäni kanssa!