United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aslakin ääni vapisi vihasta. Hän aikoi juosta Livin ohitse, mutta Livin silmät häntä katselivat, nuo luottavaiset, hellät, totiset silmät. "Aslak! Aslak! voitko minua pettää näin", kuuli hän, ja kolkolle kuului ääni, joka sen lausui. Hän häpesi ja jäi seisomaan. Nyt heitti hän kepin myttyineen kivelle ja juoksi Livin luo.
Hän on enimmiten itseksensä eikä huoli paljon leikistä ja huvituksista. Liv hoitaa taloa, kasvattaa Gunnaria, neuloo ja kutoo niin paljon kuin jaksaa, jotta ansaitsevat sen verran että tulevat toimeen. Kaikki käy niinkuin ennen Haugenissa, mutta Aslak sitä ei varmaankaan huomaa.
"Etkö näe häntä? siinä hän seisoo, isäsi. Hänen vieressänsä on tuo mahtava henki. He uhkaavat minua, Aslak siellä he tulevat". Ja kiljuen kätki hän päänsä Aslakin rintaa vasten. "He sanovat ett'eivät tahdo ottaa minua, jos en kosta heitä. Minä lupasin polttaa hänen talonsa minä en ole sitä tehnyt sinun pitää tehdä se, Aslak heti heti. Minä olin juuri matkalla nyt, mutta sinä estit minua.
Välistä istuu hän hiljaan itkemässä, jotta sydäntä särkee sitä katsellessa. "Nyt en voi tätä kestää enää", sanoi hän eräänä päivänä Aslakille, "minun täytyy kertoa kaikki. On verinen synti tätä salata enään". "Nyt siitä kohta puhutaan", sanoo Aslak, taputtaen hänen poskeansa ja pusertaen hänen kättänsä. Sitten sanoo hän muutamia hupaisia sanoja, Liv hymyilee ja koko suru on unohtunut.
"Paitsi sitä minä olen nukahtanut väliin, mutta nyt saat kohta aamiaista". Liv katseli häntä rakkaudella kun hän meni ulos, pani sitten kätensä ristiin ja rukoili hartaan rukouksen, kiittäen kaikesta armosta tähän hetkeen saakka. Hänellä oli niin paljon toivoa nyt että kaikki vielä kääntyisi hyväksi. Aslak palasi ruoan kanssa, hän oli tänään niin lempeä ja ystävällinen.
Sæmund vaihtoi palveluspoikaa, Thorbjörn'in ollessa seitsemän tahi kahdeksan vuoden ikäinen. Aslak oli uuden nimi. Hän oli jo paljon maailmaa nähnyt, ehkä oli sittenkin poikanulikka vaan. Illalla, jolloin hän tuli, oli Thorbjörn jo levolla, mutta seuraavana päivänä, tämän kirjansa ääressä istuessa, potkasi joku oven auki sellaisella jyryllä, ettei hän moista ennen ollut kuullut.
Mitä toiselle annetaan, se palaa kymmenkertaisesti meille takaisin, ja hyvä taito antaa lahjalle arvon". "Niin, jotain senkaltaista minäkin ajattelin", sanoi Aslak, eikä heidän välillänsä muuta puhuttu heidän tällä kertaa työssä ollessaan. Aslak oli ollut muutamia kuukausia Haugen'issa ja hänen oli vieläkin jääminen sinne muutamaksi kuukaudeksi.
Livin mieli oli niin oudoksi muuttunut kuunnellessaan laulua. Kun Aslak vaikeni, istui hän liikkumattomana. Sitten hän huokasi, hymyili Aslakille sanoen: "Sinä olet onnellinen, joka olet nähnyt niin paljon maailmasta"; mutta tuossa hymyssä oli hieman katkeruuttakin. Aslak leikki lakkinsa kanssa. "Mutta mitenkä jouduit niiden ihmisten pariin?" kysyi Liv hetken perästä.
Aslak kumartui hänen yli. "Täällä olen", sanoi hän. Guro katseli häntä pienillä ympyriäisillä silmillään. "Tuossa hän seisoo pitkänä ja solakkana, ja hänkö myisi itsensä Burolle; Hän vihaa heitä ja sukumme on puhdas. Kuinka uljas hän on ja hän rakastaa äitiänsä". Näin hän makasi taas hetken aikaa.
"Tohdit kun tohditkin, ja tiedätkös mitä, Liv? Minä olen soittava siellä. Sinä et ole kuullut minun soittavan, sinä, mutta sen sanon, että jos sinä et tule, en koske ainoatakaan kertaa viulun kieltä ja silloin voin olla yhtä hyvin kotona". Aslak heittäysi tuolille ja katseli närkästyneenä ulos ikkunasta.