United States or Grenada ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kyllä sinä nytkin saat tietä raivata", sanoi hän suudellen lasta. Ja siinä istuu nyt Liv, katsellen kotoseutujansa, joita hän ei ollut nähnyt siitä illasta asti, jona lähti ulos avaraan maailmaan, kun isänsä oli hänet talosta karkoittanut. Kuinka hän rakasti tätä seutua! Kuinka hän rakasti isäänsä! Kauan ei hän istu. Aslak voisi tulla ennenkuin aavistaakaan, kuinka hänen siis olisi aika levätä?
"Täällä on vielä tilaa naulassa nutullesi, jos tahdot". Aslak pudisti päätänsä. Mutta nyt Liv tuli lapsen kanssa. "Tahdotko taas lähteä pois minun ja poikasi luota, Aslak, niin saan kaiketi ruveta sinua etsimään toisen kerran", sanoi hän lempeästi ja katseli sydämmellisesti Aslakia.
"Luulenpa parhaaksi että jäät makaamaan tämän päivän", sanoi hän viimein, "aamiaisen saat kohta". Aslak tahtoi suudella hänen kättänsä, mutta Guunar oli jo noussut ja meni ulos. Ei kauan kestänyt ennenkuin Liv tuli sisään ruo'an kanssa. "Kuulin että jaksat huonosti tänään". "No niin kyllä toivon pian paranevani aikaa voittain.
Mitä ihmeitä hän näki kun Aslak niitä kuvasi hänelle kirjavilla väreillä. Kaikki epäilykset haihtuivat kuin sumut päivän paisteessa kun Aslak kuiskasi hurmaavat sanansa hänen korviinsa. Joka taakka tuntui keveältä, kaikki väsymys unohtui kun Aslak laski käsivartensa hänen vartalonsa ympäri, vetäen hänet luoksensa. Ole varoillas, Liv, sinä kuljet vaarallista tietä!
Minua ovat takaa-ajaneet, pilkka-sanoilla herjanneet ainoastaan sinun tähtesi; mutta minä olen valvonut ja vartioinut sinua, etkä sinä nyt enää tahdo äitiäsi tuntea". Hän kallisti päätänsä Aslakia vasten, itkien ja parkuen. "Hys, äiti", sanoi Aslak ja sysäsi hänet hellästi pois luotansa, "älä toki näin riehu, jokainen sana on tosi, vaan ehkä minun oli parempi vieraiden luona, kuin sinun luonasi".
Liv oli sitten istunut kauan aikaa kehdon vieressä, jossa lapsi nukkui, ja katsellut sitä. Hän oli kumartunut sen yli ja kauan aikaa ollut siinä asemassa. Sitten oli hän sanonut Aslakille: "Meillä on paljon ajattelemista tänään ja paljon, josta saamme pyytää Jumalalta anteeksi". "Niin on", oli Aslak vastannut. Iltapäivällä tuli hän sisään kirja kainalossa.
Tanssista herjettiin, ja koko hääjoukko samosi kartanolle yhtä haavaa kuin Thorbjörn ja Aslak sinne joutuivat. "Tänne saapuu häävieraita vasten tahtoansa," huusi Aslak, läheten joukkoa Thorbjörn'in jäljessä. Kokoontuen hänen ympärilleen väki tervehti Thorbjörn'iä.
Aslak vaipui alas penkille ja sanoi matalalla äänellä, kätkien kasvot käsiinsä: "Sinä olet oikeassa, sinä saat opettaa minua sinun kaltaiseksi". Aslak jäi hetkeksi istumaan. "Milloinka me sitten lähtisimme sinne?" sanoi hän yht'äkkiä ja katseli Liviä. "Kohta, jos tahdot, minä olen valmis". "Ei, sinun pitää maata tämä päivä voimistuaksesi, niin lähdemme huomenna".
Silloin rypisti hän otsaansa, heittäysi selälleen, käsivarret pään alle ja haukotteli. "Tuopa vasta hupsupäinen", sanoi hän itsekseen, "häntä voi kiertää sormen ympäri kuin rihmaa. Saat panna suusi lukkoon nyt, Aslak. Hyvä oli että sain sen tietää". Hän makasi vähän aikaa.
Milloin pitää lypsää lehmät, milloin hoitaa taloa ja lukea isälle joka ilta kappale Raamatusta. Ja välistä saatan sitten ajatella yhtä ja toista, näetkös. Mutta nyt mun täytyy joutua. Joko olet kylliksi syönyt, että saan vadin mennessäni?" "Kiitos siis tästä hetkestä!" "Ei kiittämistä". Liv meni ulos ja Aslak katsoi hänen jälkeensä.