United States or Chile ? Vote for the TOP Country of the Week !
Anna yksin huomasi, että lääkäriä ei huolestuttanut kuulan tekemä vaikutus tai sen seuraukset, ja kun tohtori otti hyvästinsä, hiipi hän hänen jälkeensä eteiseen. Paras setä, kuiskasi hän hivauttaen kätensä hänen käsivarteensa. No, mitä pikku ystäväiseni nyt asioipi, tahtooko hän lääkkeitä hermopuuskauksille, vai?
Mutta millä keinoin teidän on onnistunut saada tuo saivarinnylkijä tähän? Onko hän itse todellakin nimensä kirjoittanut?" Hän katsahti Kokkaan tutkivasti. Toverit tunsivat toisensa. Kokka vastasi, katsomatta kysyjään: "Kukas sitten! Sovittaaksensa poikansa solvauksia olisi hän mennyt kymmeneenkin takaukseen". "Vai niin, vai niin; hm, hm! No nähdäänhän!"
»Siinä se juuri pulma on», sanoi Tom, »kenen saisimme me uhrautumaan?» Sitten katsoivat he toisiinsa hetkisen aikaa ja hymyilivät kumpikin. He ymmärsivät toisensa. Asia oli sovittu. »No niin, koska sinä jo olet pannut asian vireille, niin...» »Kuinka niin? Mitä sinä siis tiedät?...»
1 PALVELIJA. Niin, niin, totta kyllä, hän oli hänestä vähän niinkuin liian tanakka: Coriolin edustalla hän noputti ja koputti häntä kuin vatkulia. 2 PALVELIJA. Jos hän olisi ihmissyöjän sukua ollut, olisi hän varmaankin paistanut ja syönyt hänet suuhunsa. 1 PALVELIJA. No, mitä muuta uutta?
Niistä ja teidän omasta suustanne saisin tietää, kuka hän on. Suokaa siis minun saattaa teidät vieraskamariin, joka on teille varustettu. Te kaipaatte virkistystä ja lepoa. Vieraan herran puheille pääsette pian. No, kuten haluatte. Ei ketään? Ei ketään, herra! Ja me voimme joka suhteessa varmasti luottaa sinuun? Trondhjemin käskynhaltia väitti aina ennen, että olen luotettava.
Mutta tee ja sokeri? Sitä ei nähtävästikään anneta talon puolesta ja omani, samoinkuin teekannuni ja kuppini, ovat kapsäkissäni, jota herra ties annettaneeko lainkaan minulle. No, odotetaan, onpa siihen hyvää aikaa, ja ties mitä lisäkkeitä tähän aamiaista varten vielä tulee.
"Siis hänkin on kuullut", jupisi Jaakko, jatkaen ääneen: "Kotiin! Olet siis kyllästynyt oloosi täällä. No eipä kummaa: vanhan Jaakon jaarituksia olet jo saanut kuulla niin usein, että olet niihin tuskaantunut. Sinä olet nuori; eihän siis tuo ole mikään ihme. Ei suinkaan."
Kapteeni oli kovakourainen mies eikä juuri hellävaroin pidellyt nyt Anteroa, kun pudistellen sanoi: »Niin, mutta etpä kuitenkaan kuollut, lurjus!» Antero ponnisteli ja pääsi viimein irti. »No, no, mitä nyt, herra, kun tuolla lailla alatte?» kysyi hän ja vältteli Eliaksen kouria, ett'ei uudestaan joutuisi kiinni.
"Hän sanoi minulle, ett'en minä saa Annaa enkä Lydiaa, ja haukkui vielä päälliseksi. No, hänen kanssansa ei auta pitemmältä puheleminen, enkä minä rupea nöyristymään hänen edessänsä. Toivonpa saavani sinut ilman hänettäkin.
No miksi et sitten saata sanoa suoraan, että pitääkö minun väistyä syrjään vai miten? Mitä tuosta tietymättömyydestäkään lähtee, osaat kai sanoa, et niin lapsi ole. Hyvinhän sinä nyt oletkin puhetuulella, sanoi Hintti. Olenpahan niin parhaiksi. Mitä tuosta tuostakaan tulee? Saapihan tyhjän tekemättä ja nälän ostamatta.