United States or Marshall Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"No, eihän tuo paljoa ollut", arveli kapteeni; "mutta jos olet yhtä kelvollinen kuin pitkä, niin hoidat kyllä asiasi hyvin. Näes, tähän asiaan kuuluu vain tappeleminen ja sillä tavoin tappeleminen, ettei yksikään vihollinen pääse perille. Näyttäkää nyt, että te metsäsuomalaiset tappelette kuin miehet! Huomenna päivänkoitteessa tapaamme toisemme." "Me tarvitsemme ruutia ja lyijyä", sanoi Pekka.
PASANTERI. Kylläpä hissattaisiin korkealle, kun ihan ison maston toppiin! Siihenkö sinä, ukko kulta, kapteenin istutit? Kapteeni on hyvä ja tulee sisälle. PASANTERI. Eipä kapteenin ole siellä sen hauskempi kuin tässäkään, kun ei sattunut olemaan kotona meidän tyttäremme. No on toki hyvä, että kapteeni ymmärtää leikin. ONNEN HERRA. En minä ymmärrä. PASANTERSKA. Eihän meillä ole tytärtä.
Kapteeni tiesi nyt, ett'ei hänen tarvinnut muuta kuin antaa pieni viittaus jostain maukkaasta ruuasta, niin sai hän kohta toiveensa toteutetuksi.
Ruvenneeko hän soturiksi? Se on tietty, jos hänessä on tarmoa vähänkään, sanoi kapteeni. Ei hän suinkaan koulumestariksi ruvenne? Jos hän ei siksi kelpaa, niin voi hänestä tulla ainakin postimestari, vastasi kapteeni Svanholmin pistosten ainainen maalitaulu loukkaantuneena.
Ennemmin rovion kuin luopumisen häpeän! huudahti Bertel, joka ei ollut huomannut Larssonin merkkejä ja viittauksia. Tämä ystäväni tässä, kiiruhti kapteeni lisäämään, on sitä mieltä, ja oikeassa hän onkin, että ruminta tässä asiassa on julkinen häpeä. Keskustelkaamme siis, arvoisa isä, questio quomodosta.
Hän oli sen tiesi hän nyt Rytilän herra. Mutta varovaisuus vaati, että hän vielä odottaisi. Oli, kuten sanottiin, muutamia viikkoja kulunut. Kaikki kumma, mikä maailmassa tapahtuu, jääpi vähitellen unohduksiin. Ihmiset haluavat aina jotakin uutta. Tuon tiesi kapteeni hyvin. Hän oli hakenut kadonnutta innokkaasti alussa; hakemisen turhuus väsytti häntä vähitellen ja viimein lakkasi hän kokonaan.
»0len maar», vastasi kapteeni, ponnistaen kaikki voimansa, saadakseen vastauksen suustansa. »Ennenkuin Aberdeenin kaupungin Mareschal-kollegiosta läksin, teki Dugald Garr piruntekosiansa Garioch'issa ja Farquharsonit Deen seuduilla ja Chattanin klani Gordonien mailla ja Grantit sekä Cameronit Moraylandissa.
Tämmöisiä tunteita ja ajatuksia risteili yhtenä mylläkkänä kapteenin sielussa. Hän koetti kääntyä kyljeltä toiselle, mutta unta ei vaan tullut. Kello kahden aikana kutsui hän Tiinan luoksensa. Tiina totteli kuten ennenkin. "Mitä nyt herra kapteeni?" kysyi Tiina tultuaan. "Laita minulle nyt viinaa, minä en saa unta", sanoi kapteeni melkein rukoilevasti.
Kun kapteeni näki konstaapelit, pelästyi hän niin, että heitti puukkonsa mereen ja ryntäsi pakoon kajuuttaansa, jonne emme viitsineet häntä seurata, sillä minä puolestani olin jo saanut hänestä tarpeeni.
»Kapteeni Dalgetty», virkkoi kreivi Menteith, »nyt on aika, että eroomme taikka liitymme sotakumppaneiksi.» »Eipä toki ennen aamiaista, toivon ma?» sanoi kapteeni Dalgetty. »Minä arvelin», vastasi kreivi, »että teidän linnanne olisi vähintään kolmeksi päiväksi muonalla varustettu.»