Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Täkäläisillä niityillä kasvaa paljon kauniimpia kukkia kuin siellä, vaikkei niistä täällä kukaan välitä. Olen varma, että te ja äiti Margareetta olette paljon tyytyväisemmät tästä siemenpussista kuin piasteripussista, joka on ollut syynä meidän eroomme ja minun kyyneliini.
LIINA. Kuule vielä kolmas. LEO. Mahdotonta! Silloin en ehtisi enään! LIINA. Kuule sitten vielä yksi sananen. LEO. Sanokaa. LIINA. Me eroomme siis? LEO. Iankaikkiseksi! LIINA. No hyvästi iankaikkiseksi, armas Leo! LEO. Ah! tästä kiitän teitä iankaikkisesti ja niin poistun sydämmen riemulla. Hyvästi, soma nainen, sinä taivaallinen Liina! LEO. Ei! mun täytyy rientää, kohta lähtevät vaunut.
»Kapteeni Dalgetty», virkkoi kreivi Menteith, »nyt on aika, että eroomme taikka liitymme sotakumppaneiksi.» »Eipä toki ennen aamiaista, toivon ma?» sanoi kapteeni Dalgetty. »Minä arvelin», vastasi kreivi, »että teidän linnanne olisi vähintään kolmeksi päiväksi muonalla varustettu.»
Myöhemmin illalla tulee San Franciscon höyryalus vastaamme ja sille hylkäämme erään osan matkalaisistamme. Laivaväki kokoo vapaaehtoisesti rahoja onnettomain varalle ja me eroomme, kumpaiseltakin puolelta sydämellisesti lausuen: "Jumala teitä siunatkoon!" Me käännämme toista suuntaa menemään ja lähdemme melkein näkymättömältä virran juovalta sydänmaille päin.
Minusta olit mies Jumalan mielen jälkeen ja tämä ajatus täytti mieleni ilolla." Hän pysähtyi ja katsoi ujosti Juhoon. "Ennenkuin eroomme antaisin mielelläni sinulle isäni sormuksen. Minulla on se sekä suortuva isäni hiuksista tässä pienessä kotelossa, se on minulle, lähinnä äitini sormusta, jonka nyt olen sinulta saanut, rakkain kaikista mitä minulla on." "Kiitos, se sopii minulle hyvin.
Eikä ole kuitenkaan nyt kaikki hyvin! ANTON. Näenpä sun vimmas. Mutta päästä jo osa tuskastasi tänne, ystäväs syliin. Noo, sano, poika, sisimmäinen aatokses tuosta meidän emännästä. Leo. Paljon hyvää on hän osoittanut minulle ja siitä kiitän häntä, toivoen hänelle kaiken elomme onnen ja ilon. Kohta eroomme; ja Jumal' avita, eihän kaukana, ett'ei hurja silmäni puserra vettä! Hetkessähän lähdet.
MIKKO. Sitten eroomme, enkä seuraa sinua kauvemmas. Jää hyvästi! ESKO. Seis, mies, seis! Ilman seuraas kotia! MIKKO. Tahdotko juoda? ESKO. Tuo tänne pullos! Olkoon se niin viimeinen, kuin on se ensimäinen kerta. ESKO. Näitkös, että join? MIKKO. Vielä muutama nielaus, koska on tämä ensimäinen ja viimeinen kerta! Kas niin! Nyt pieni riita ja sitten ero. ESKO. Enkös juonut?
HANNA. Sua unohtaa en taida, armas yö! PAULI. Niin ihmeellinen, monivaiheinen, ja jotain vielä tässä tapahtuu. Nyt eroomme. HANNA. Sun kohta näen taas. PAULI. Niin, kohta, impi; siksi hyväst' jää! HANNA. Hyvästi, Paulini! VIIDES N
«Kuunnellako teitä!» huudahti Jacobi kiihkoisasti, «oi, jospa ikuisesti saisin kuunnella teitä! oi, jospa...!» «Hiljaa!» keskeytti häntä Elise ankaruudella, joka oli hänelle tavatonta. «Ei sanaakaan enää siihen suuntaan, tahi keskustelumme on loppunut ja me ainiaaksi eroomme!» «Jumalani!» huudahti Jacobi, «mikä on...»
Päivän Sana
Muut Etsivät