United States or Slovenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä rahoja hänellä itsellään oli, saivat ne maata hänen kirjoituspöydällään, palvelijansa saatava, joka niistä otti mielinmäärin jokapäiväisiin tarpeisin. Mitään tiliä ei tullut koskaan kysymykseen.
Vaan minä en sitä uskonut, tarjosin niitä rahoja ja pyysin yhäti. Vaan lautamies sanoi, että »en minä sitä sun rahasi edestä rupea tekemään.» »Minkä verran teille sitte pitäisi maksaa, jotta muuttaisitte?» Lautamies suuttui ja käski heti huilata ulos rahoineni päivineni.
Katsokaas, henkivartia-ratsukaarti tarvitsi rahoja, en minä muista kuinka paljon, mutta se oli muutamia satoja tuhansia riisejä, ja se näytti arveluttavalta. Minä viivyin vähän, sillä se riippui ainoastaan minun äänestäni valiokunnassa, ja niin me keskustelimme ja minä tein pieniä ehtojani, nimittäin, että porimestari saisi tuomiokunnan. Ja sen hän sai? Niin, sen hän sai.
Nämä möi hänellen myllyn, Vielä heittivät velaksi Kokille joka kopeikan, Jossa Kokki joukkoansa Elättääpi ilman työtä. Kyllä nyt näki kyläjäs Minkä saivat mylläristä, Kun nyt maksavat Kokille Kamahlon joka kapasta, Vaan ei Kokki kuunapäänä Maksa myllystä rahoja.
Reinholmille. Veli Hopeaiseni! Viime postissa sain viimenkin Meurmanilta rahoja 25 hopearuplaa, ja nimitti hän jo antaneensa sinullekin 40 hopearuplaa. Erehyksissä lähetin kuitenkin Meurmanille kuitin 75:den hopearuplan edestä, kuin oikeastansa olisi pitänyt oleman 65 ruplan edestä.
Näihin "vieras-huoneisiin" pantiin sellaisia vankeja, joiden viipyminen Bastiljessa ei ollut määrätty miksikään määrätyksi ajaksi ja joita ei vielä oltu tuomittu, vaan ainoasti syytetty, ja joilla sen ohessa oli kyllä rahoja, maksaa sitä kallista huoneen-hyyryä ja niitä kalliita ruoka- ja juoma-rätinkejä, joita tässä kaikista kalleimmassa ravintolassa vaadittiin.
Kunniarahan hän myi eräänä päivänä, kuin hänellä ei ollut rahoja ja hän tahtoi auttaa erästä onnetonta; liput hän lahjoitti muutamille pojille, joita hän elätti ja itse opetti perustamassaan koulussa Thems'in varrella. Se oli hänen onnellisin aikansa; hän rakasti noita poikia ja lähetti heidät sitte merelle, jotta heistä tulisi kelpo merimiehiä.
Teidän aikakaudellanne täytyi ihmisten kerätä rahoja ja tavaroita tulevien päivien varalle sekä itselleen että lapsilleen. Välttämättömyys teki säästäväisyyden hyveeksi. Mutta nyt sillä ei ole enää sellaista jaloa tarkoitusperää, ja kun säästäväisyydestä ei enää ole hyötyä, ei sitä myöskään enää pidetä hyveenä.
Maksettuaan päivällisestä ja odottaessaan rahoja takaisin hän ajatteli, että kovin paljon tämä kaikki nyt tuleekin maksamaan, päivälliset, huoneet, portierit, ja muisti myöskin ohimennen tähtitieteen, ja että hän oli joskus päättänyt supistaa menonsa äärimmäisen vähiin, mutta nyt oli kaikki ikäänkuin muuttunut: hänellä oli ihan toinen elämänhalu, ei pilventakainen, vaan täkäläinen; hänellä ei ollut enää epäilyksiä siitä, mikä hänen oikea alansa on, kaikkeen hän tunsi halua, ihan niinkuin Uuno oli sanonut: mies on jokapaikassa alallansa.
"Sinä näyt kohta jättävän tämän maallisen majan; sinä et tarvitse silloin enään rahoja: testamenttaa rahasi kirjallisesti minulle!" esitteli Lauri. "Semmoistako asiaa sinulla olikin? Mutta sitä en tee koskaan", sanoi sairas jäykästi. "Jos et minulle sitä saata tehdä, niin anna rahasi pojalleni!?" pitkitti Lauri. "En kenellekään ja pojallesi kaikkein vähemmän", sanoi sairas kolkosti.