United States or Iran ? Vote for the TOP Country of the Week !
Etkä sinä ymmärrä minun asioitani enempää kuin sika tuuli myllystä: minun tässä tulee huoli kaikista pitää", sanoi lautamies vaimollensa ja lähti kylmänä, ynseänä ja vihoissaan sairaan vaimonsa luota pois. Emäntä purskahti kauheaan itkuun miehensä mentyä. Kauan, kauan ja kovasti oli pehmitetty hänen sydäntänsä, ja se oli heltynyt lähes katkeamiseen asti, mutta nyt oli se lyöty murskaksi.
"Pitääkö tässä majaa eräs lautamies Juho Kanniainen?" kysyi eräs heistä, joka näytti päälliköltä. "Tekö olette Kanniaisen lautamies?" kysyi poliisipäällikkö. "Minä se olen, teidän mieliksenne", sanoi lautamies, mutta hänen huulensa vapisivat. "Oikeuden nimessä vangitsemme teidät", sanoi poliisipäällikkö. "Minun?!" "Juuri teidät".
Vaan ei kuitenkaan ollut kukaan muu, kuin tytär talossa, se rikas tyttö Ruusulaksossa, niinkuin häntä tavallisesti kaikilta kutsuttiin. Lautamies, puhuessansa tyttärensä usioista kosioitsioista, ei tosin kehuaksensa sitä tehnytkään; sillä se on aivan ymmärrettävä, ettei niin kaunis ja rikas tyttö nuorilta miehiltä havaitsematta jäänyt.
"Tuo tyttö saisi poistua", sanoi lautamies, katsahtaen oven suussa olevaa piikatyttöä, jonka emäntä oli taas laittanut katsomaan, kuka tullut vieras oli. "Oikein, oikein! Hi, hi hi hi! Me emme tarvitse narttuja seurassamme, sillä harvoin he ennustavat hyvää miehisten miesten toimille, hi, hi hi hi!
Lautamies ei vetänyt asiaansa ylempiin oikeuksiin. Hän oli lautamiehenä olonsa aikana tullut jo sen verran tuntemaan lakia, ett'ei asia niin raskaassa rikoksessa ja niin tukevilla todistuksilla niissä suinkaan parane, vaan pikemmin pahenee. Hän siis tyytyi tuomioonsa.
Vähän ajan kuluttua Grönberg itsestään alkoi: »Meidän *täytyy* luultavasti toimittaa paljon ulosmittauksia tänä talvena.» Lautamies ravisti päätään: »Kyllä, arvattavasti hyvin paljon, ihmiset kun alkavat jo syksystä olla niin kovin ahtaalla ja ... tämä yö teki nyt lopun, niin että ... mikä siinä oikein tulleekaan neuvoksi.» Grönberg johtui kysymään: »Onko lautamies paljon takauksissa kiinni?»
En manaisi, kun ei olisi pakkoa pantu. Niistäkö Ristivaaran seuroista? Niistäpä mistä, niistä se nyt on vaino alkanut. Paavo seisoi maantiellä, lautamies häntä vastapäätä, molemmat hevosiaan ohjista pidellen. Ja sinun piti lähteä tämmöistä sanaa tuomaan? Vaan eihän se sinun syysi. Käännähän hevosesi, niin lähdetään meille.
Vaan eihän meidän, hyvä lautamies, niin pitkiä puheita tästä tarvitse pitää! Mitään semmoista ei saata tulla kysymykseenkään. Anna on ymmärtäväinen tyttö, hän ei koskaan taida valita niin kelvotointa, kuin sinä luulet." "Semmoisesta tässä juuri onkin kysymys.
Vasta mennessään hän lausui: »Tästä puoleen pidä sinä lautamies kirkkoveneestä huolta ja ole perämiehenä! Minä pysyn kotona katsomassa, ettei meillä sunnuntaisin kahvikestiä pidetä... Airot ovat nuottakodassa, vasemmalla puolella oven pielessä.» Kun lautamies ja hänen emäntänsä olivat ensi hämmästyksestään tointuneet, juoksivat he kumpikin ulos ja huusivat, minkä jaksoivat: »Aatami hoi!
Onnellisen matkan päästä tuli lautamies onnellisesti kaupunkiin; seuratkaamme häntä sillä retkellä. Mutta me emme voi katsoa hänen sydämeensä, jos emme saa tietää hänen asiaansa kaupunkiin. No niin. Kanniaisen lautamies oli nyt raha-metsässä, rahan haussa, komea velkakirja lakkarissa.