Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
"Mutta jos Taavi on syössyt Joosepin kalliolta alas, mitäs hänen tarvitsi tänne vielä vaivata itseänsä kuollutta katsomaan?" arveli syrjässä toinen lautamies nimismiehelle. "Hm!" Taavilta kuulusteltiin miten ruumis oli maannut.
Torpasta ei hän mitenkään minua saa, sillä minulla on elinkautinen kontrahti, vastasi Mikko tyyneesti. Kaapo väittää teillä senlaista ei olevan, virkkoi lautamies. On kuin onkin. Mikko meni kamariin, josta hetken perästä tuli takasin vaaleana ja lausui: Katri, nyt olemme hukassa. Kontrahti on poissa, eikä sitä löydy mistään. Olisikohan lapset saaneet sen käsiinsä. Katri vavahti.
Asiat menivät Kanniaisella ennen alkanutta, loistavaa menoansa. Mutta maa oli mennyt rappiotilaan useamman lautamiehen herrastelemis-vuoden ajalla ja siitä syystä rupesi se vuosi vuodelta antamaan niukempia tuloja, mutta siitä ei lautamies paljon lukua pitänyt, sillä hän tiesi olevansa rikas mies.
Herra esimies, sanoi vallesmanni, minulla olisi tätä ilmoitusta vastaan tehtävä se muistutus, että summa on aivan liian pieni. Mitä! Pieni! Ja herra tyhjensi kiivaasti suunsa pikanellista, jonka sylkäisi kauaksi luotaan. Sen tietää jokainen, että pieni se on. Joka lautamies sen saattaa sanoa. Pieni on, todistettiin yksimielisesti.
Synkeästi katsellen saapui hän tielle samassa kuin lautamies juoksi takaisin hakemaan ruoskaa, joka oli unohtunut siihen, missä hevonen oli ollut kiinni. »Onko vielä muita huutokauppoja tänään?» kysyi Mikko. »On. Etkö sitten ole kuullut, että Kariniemen Matin talokin tänään myödään? Lähde huutamaan.» »Ohoo! Vai niin!» Mikko oikein vilkkaasti huudahti, ja mieli näkyi paremmaksi menevän.
Maailmassa löytyy kyllä surua ja murheita, niinkuin myöskin niitä ihmisiä, jotka koettavat saattaa elämämme päiviä katkeroiksi, ettei meidän tarvitse pitää rauhan rikkojaa omassa huoneessamme." "Sinä oikein saarnaat," sanoi lautamies. "Luuletkosta sitten, että Anna tulisi Jussin kanssa onnettomaksi?"
"Vapaan, murheettoman elämän, ja en suinkaan köyhyyttä ja viheliäisyyttä," ärähti lautamies vastaukseksi. Kaisa huokasi syvästi, vaan vaikeni ja valmisti itseänsä maata menemään. Vihdoin lautamies teki samoin.
Piimäpunkkia ja voipyttyjä oli siellä täällä veneessä, joku kalavasukin ja munakopsa oli pistetty tuhtojen alle. Mutta kokkapuolella vallitsi yhtä hankaväliä kirjavakoipinen vasikka, jonka Anttilan lautamies oli Oinolan Ollille antanut viedä kaupunkiin. Niin oli Olli ukon kuullen kertonut.
Kanniaisella oli elämä ollut kauan aikoja hiljaisempaa, eikä kaukaan aikaan oltu talossa nähty Valvoherraa eikä muita renttuja, ja kylässä ihmeteltiin tuota elämän muutosta. Eräänä iltana käski lautamies poikansa, Juhon, joka nyt oli jo kohta täydessä miehen ijässä, tykönsä ja sanoi hänelle: "Tiedätkö sinä missä Valvoherra asuu?" "Tiedän", vastasi poika. "Hyvä!
Tuossa hymyili pilkallisesti pappilan Heikku-maisterin naama, jota hän, tavattomaan kauneuteensa luottaen, oli uskaltanut omakseen toivoa. Siltavoutirähjäkin viitsi siinä kummitteleutua paljaine päineen ja känsäkasvoineen. Harmissansa kohensi Leena valkeaa, että nuo kiusalliset ihmiskasvot katoaisivat. Siltavouti kyllä poistui, mutta sijaan ilmaantui tuo rikas ja kunnioitettu lautamies Pöyhönen.
Päivän Sana
Muut Etsivät