Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. marraskuuta 2025
EERIKKI. Häärauhan rikkominen sakottaa kovin. ESKO. Sakosta ei niin paljon puhetta, lautamies. Minä en ole juuri vielä täys-ikänen, siis taidan päästä koko asiasta pienellä pieksiäis-saunalla lakituvan porstuassa, jos niin tahdon. Mutta tämä olis häpeä. Minä sanon toki: ei niin paljon kopeilemista sakosta. EERIKKI. Siitä suorita itses miten parhain taidat. Minä olen tehnyt tehtäväni.
Ei sitä sovi toista niin krouvisti loukata.» Jussi masentui maan tasalle. Lautamies jatkoi Sakarin poistuttua rauhallisena, vakavana selittäen: »Ja varsinkin juuri se asia ... tää viisaus ... se on meille itsekullekin arka asia, sillä... Viisaus on Jumalan meille antama kallis lahja, joka on elämässä niinkuin kynttilä kädessä... Että ei semmoisessa asiassa sovi järin krouvia leikkiä laskea.»
Häntä kun opitte ja kysytte, ettekä ihmisiä, niin ehkäpä kaikki teille selviää, mutta olkaa niinkuin en minä olisi teille mitään puhunut. Juuri kun heidän piti erota, ajoi mies vastaan ja pysähdytti hevosensa. Hän oli heränneen puvussa. Ka, lautamies, minnekä ajelet? Teidän luoksenne oli asiaa. Mutta minun ei taida ainakaan sen asian tähden tarvita tämän edemmäksi ajaa. Et vain oikeuteen mananne?
Ehkei ollutkaan niin onnellinen, kuin lautamies luuli. Lautamies veti vähän suutansa nauruun, niinkuin olisi aikonut puhetta jatkaa, vaan käänsi sen siaan päätänsä oveen, joka aukeni ja josta nuori tyttö astui sisään.
Herra käveli epävakaisesti ja levottomasti edestakaisin lattialla ja vakuutti yhä, ettei hän tule ja että on turha vaiva. Pitää tästä lähteä ajamaan, sanoi lautamies ja heitti kätellen hyvästinsä. Kun lautamies oli painanut oven kiinni, teki herra liikkeen lähteäkseen hänen jälkeensä. Mutta sitten kääntyi hän kuitenkin Pulkkisen puoleen. Kuule, Pulkkinen, luuletko sinä siitä mitään olevan?
Joskuspa Simeoni, siivo mies, horjahtui humalan huimaavalle tielle, ja tuolloin, tällöin myöskin Timo, mutta harvemmin vielä, noin vuodessa kerran tahi kaksi. Lautamies Mäkelän kuoltua ken astui hänen sijaansa? Jukolan Aapo, aina sovinnon ja oikeuden mies. Ken, vanhan jahtivoudin kuoltua, ylennettiin tähän arvoon?
Kerran oli suntio eräälle sotaoikeuden lautamiehelle, joka terveenä ja raittiina käveli kadulla, yht'äkkiä ikäänkuin haltioissaan huudahtanut: "Tuon silmissä näen ma kuoleman; huomenna saa puuseppä valmistaa hänelle kirstun". Talonpojat pudistelivat päätään, eivätkä ottaneet tuota uskoakseen, ja lautamies, josta hän tämän oli sanonut, nauroi koko asialle. Mutta huomis-aamuna lautamies kuolikin.
Ei, omituista kyllä, on seurakunta yksimielisesti kutsunut pastori Ståhlen neljänneksi vaalisaarnaajaksi. Vai niin, silloin koittaa varmaankin uusi aika sielläkin? Niin luulen minäkin; pastori Ståhle on nykyään suurella innolla ryhtynyt kouluasiaan ja hänellä on innokkaana auttajana lautamies Vikström. Sepä on hauskaa, onko tuo kelpo Ståhle ehkä jo naimisissa?
EERIKKI. Mutta merimiestä, joka laivastansa karkaa, uhkaa kova rangaistus! NIKO. Sen olen kärsinyt; kymmenen päivää vettä-leipää Turun linnassa söin. EERIKKI. Se ei tyijä; kovemmat ovat asetukset siinä kohdassa! NIKO. Mitä? Luulenpa, että olet tullut oikein lakimieheksi! EERIKKI. Tunnenhan, mitä yleisesti lautamiehen tuntea tulee! NIKO. Sinäkö lautamies?
Ne muassa kulki hän kylästä kylään, talosta taloon, kehräten köysiksi jouhet, sian-villat ja tappurat niissä taloissa, joissa niitä sattui olemaan. Sillä tavalla elätteli nyt viimeiseltä henkeään tuo ennen niin loistava, rikas ja mainehikas Kanniaisen lautamies joi kun sai, ja söi, kun sai, mutta usein oli liian pitkät välit kumpaisellekin tarpeelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät