United States or Honduras ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kirkon luona kuitenkin yhtyi pari miestä saattoon, astellen sentään hiukan jälempänä muita ja pysähtyen hautausmaan aitoviereen juttelemaan. "Ketä siinä viedään?" kysäsi heti toinen. "Sitä Pehkos-Jussia, kun liette sattunut näkemään siellä kaupungissa..." "Tunnenhan minä toki Juhon! Vai on se jo hänkin kuollut! Milloinka kuoli?..." "Tässä se vasta eilissä päivänä tuonne kauppijaan saunaan..."
Muori hapuili ja kontturoi rekeen, ja sinne kupsahti kylelleen, vaan kun pääsi istualleen, niin alkoi tiedustella, että kuka se oli. »Latun Liisa.» »Hyvänen aika! No terve, terve. Tunnenhan minä.
»Tunnenhan minä sinut», sanoi hän hiljaa, tarttuen lujasti Kyllikin käteen. Alkoi jo hämärtää, kun he kohoutuivat istualleen. Molemmat olivat kalpeita ja liikutettuja, mutta katselivat toisiaan niinkuin ne, jotka hätä ja tuska vihdoinkin on puristanut yhteen. »Lepää sinä vielä, sillaikaa kun minä laitan illallista», sanoi Kyllikki, painaen Olavin jälleen hiljaa tyynylle takaisin.
Tunnetteko toisenne? kysyi pastori. Tunnenhan Panun, vastasi Reita. Tunteekos Panu tämän nuoren miehen? En tunne, vastasi Panu, silmiänsä räpyttäen. Sano, Reita, hänelle sitten, ken olet. Olen Reita Reidanpoika, jonka isän tuhosit epärehellisessä taistelussa. Lienet, kuka lienetkin, virkkoi nyt Panu yhä enemmän tointuen, mutta Reita kaatui miesten ottelussa.
EERIKKI. Mutta merimiestä, joka laivastansa karkaa, uhkaa kova rangaistus! NIKO. Sen olen kärsinyt; kymmenen päivää vettä-leipää Turun linnassa söin. EERIKKI. Se ei tyijä; kovemmat ovat asetukset siinä kohdassa! NIKO. Mitä? Luulenpa, että olet tullut oikein lakimieheksi! EERIKKI. Tunnenhan, mitä yleisesti lautamiehen tuntea tulee! NIKO. Sinäkö lautamies?
Ei ole yks' toistaan parempi. Kun ei vaan kaikki käy mielen mukaan, niin kyllä vaimoparat saavat kotona sen tuta. Niin, niin! Siitä on hyvä ylitse mennä, missä aita matalin on. ANNA. Elä huoli olla milläsikään, Leena. Tiedäthän, ettei isä koskaan niin paha ole, kuin puusta katsoen luulisi. ROINILA. Mistä sinä sen päätät, mamseli? Tunnenhan minä isäni. ROINILA. Niin tunnet! Ole vai!
KUNINGAS. Sit' en ma pelkää, tunnenhan ma teidät; Hän tottuneemp' on, senvuoks meill' on etu. LAERTES. Tää liian raskas ompi; näytä toinen. HAMLET. Tää hyvä mulle. Yhtä pitkät kai Nää miekat ovat? OSRICK. Ovat, prinssi hyvä. KUNINGAS. Pikarit laske pöydälle.
Karhula myöskin koki houkutella tykönsä vanhoja juomavieraitansa, kohtasi heitä ystävällisesti ja iloisesti, juottikin monta ilman rahata, ja sanoi: »Miksi ette nyt ollenkaan tule mun tyköni juomaan?» He vastasivat: »Ei ole rahaa!» Siihen hän huusi: »Hei! mitä joutavaa! Tiedättehän etten minä ole niin kova, ja kyllä annan lainaksi. Tunnenhan minä teidät.» Mutta eivät kuitenkaan tulleet.
Minä en lue monta kirjaa vuodessa, ja enimmin pidän minä niistä, joissa puhutaan indiaaneista." "Entä runoista? Oelenschlägerin, Schillerin ja muiden?" "Kyllä, tunnenhan minä niitäkin; olihan niitä meillä ennen kotona koko kaapin täysi ja äitini seuranainen, neiti Holm, luki niistä kovaan aamiaisen jälkeen ja illoin; mutta enpä juuri voi sanoa niistä pitäneeni, minä kun en voi kärsiä runoutta."
Viel' ehkä huomaat, mikä rakkaus sua kaikkialta ympäröi, mi onni on tosi, uskollinen ystävyys, jot' aarteet maailman ei korvaa sulle. TASSO. Sen saamme kokea. Jo nuoruudesta maailman tunnenhan kuin helposti se meidät avuttomiks, yksin jättää ja tietään käy kuin aurinko ja kuu ja kaikki taivaiset. LEONORA. Jos mua kuulet, ei koskaan toiste varro, ystävä, sua tämä surullinen kokemus.